Julkaistu: 17.05.2017 13:19

Omat tavarat tekevät palveluasunnosta kodin

  • Pirkko Kanerva viihtyy Intalankartanossa. Taustalla olevan Päivänkehrä-ryijyn Pirkko osti 50-vuotislahjaksi aviomiehelleen.

Intalankartano on jokioislaisrouva Pirkko Kanervan koti. Kanerva asuu Lepolassa eli tehostetussa palveluasumisen ryhmäkodissa.

– Tämä on oikein kodinomainen paikka, eikä sillä tavalla laitosmainen. Kyllä tänne heti kotiutui, Pirkko Kanerva vakuuttaa.

Ryhmäasuminen on yksi palveluasumisen muoto. Siinä yhdistyvät asumisen kodikkuus ja yksityisyys mutta myös yhteisössä asumisen mahdollistama vuorovaikutus, palvelut ja ennen kaikkea turvallisuus. Jokainen asukas saa sisustaa asuntonsa omin huonekaluin ja tavaroin.

– Omat ja tutut tavarat tuovat kodin tuntua.

Kanerva valitsi mukaansa muun muassa keinutuolin, maton, tauluja, valokuvia ja ryijyn.

– Ryijy on nimeltään Päivänkehrä. Ostin sen miehelleni 50-vuotislahjaksi. Se sopi hyvin silloisen beesinvärisen sohvakalustomme kanssa, Kanerva muistelee.

Tallennettuja hetkiä

Kehystettyjen valokuvien kavalkadista löytyy kuvia Pirkosta ja hänen edesmenneestä Ilkka-miehestään.

– Kihlauduimme heinäkuussa ja meidät vihittiin kotona joulukuun 16. päivänä lähipiirin kesken. Minä olin 25-vuotias ja mieheni oli 30. Yhteisiä lapsia meillä ei ollut, mutta miehelläni oli tytär aiemmasta avioliitosta.

Ilkka Ilmari oli innokas harrastajanäyttelijä. Muistona harrastuksesta on pariskunnasta kehystetty valokuva.

– Työväenyhdistyksen näytelmäkerhoon hän minutkin houkutteli. Ei se oikein oma juttuni ollut, mutta menin sitten siinä siivellä, Pirkko Kanerva nauraa.

Valokuvien joukossa on myös lahjaksi saatu pehmokoira.

– Sain muuten 30-vuotiaana mäyräkoiran. Se oli tullessaan neliviikkoinen, eikä juuri rottaa isompi. Karkeakarvainen sen piti olla mutta sileäkarvaiseksi se jäi.

Pirkko Kanerva on syntyisin Pälkäneeltä, mutta hänen aviomiehensä synnyinkoti sijaitsi aivan Jokioisten keskustan alueella.

– Työelämäni tein ravintola-alalla. Aloitin keittiöltä ja päädyin hovimestariksi. Koskenniskassa työskennellessä tulivat forssalaiset hyvin tutuiksi.

Turvaa ja seuraa

Pirkko Kanerva haluaa rohkaista myös muita ikääntyviä ja erityisesti yksin asuvia palveluasumisen piiriin.

– Vanhaan aikaan puhuttiin vaivaistaloista. Esimerkiksi anopilleni vanhainkotiin joutuminen olisi ollut kuin kuolemantuomio, ja tämän vuoksi hoidimme hänet kotona. Hyvä näissä paikoissa on nykyisin olla, ei ole moitteen sijaa, Kanerva sanoo.

Kanervan mukaan hänelle muutto Lepolaan oli helpotus.

– Yksin ei oikein osannut itselleen ruokaa laittaa ja katsoa että tuli syötyä riittävästi. Täällä on ruuat valmiina, eikä tarvitse kuin maiskutella vaan, Kanerva hymyilee.

Tuettu palveluasuminen on monesti myös huojennus omaisille.

– Hyväkuntoisempikin voi vaikka kaatua, eikä kukaan ole auttamassa. Palvelutalossa on aina myös juttukavereita. Henkisesti menee äkkiä alaspäin, jos vain yksin kotona möllöttää.

Pirkko Kanerva juhli aiemmin toukokuussa 81-vuotissyntymäpäiväänsä.

– Äitini sanoi aina, että meidän suvussa ei eletä yli 80-vuotiaiksi, mutta toisin kävi, Pirkko Kanerva naurahtaa.

Julkaistu: 24.05.2017 13:52
Multiple images

Nuutajärven Lasikylän Sydämen puolella – korut ja kunniamerkit –kesänäyttely tarjoaa runsaasti yllätyksiä.

– Teemaa on tulkittu todella ilahduttavan monin tavoin, Nuutajärven Galleria Osuuskunnan taiteilija Marika Kinnunen kiittelee.