Julkaistu: 14.06.2017 11:56

Ruokapöytää odottaa digitalisaatio

  • Kuluttajan tietoihin pohjaava yksilöllisesti kohdennettu tarjonta auttaisi kuluttajaa löytämään omia mieltymyksiään vastaavia tuotteita ja välttämään vääränlaisia hankintoja.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erityistutkija Terhi Latvala toteaa, ettei ruoka ole näytellyt kovinkaan suurta roolia yleisessä digitalisoitumisessa. Luken koordinoimassa DigiFood-hankkeessa kartoitettiin yhdessä VTT:n ja Aalto-yliopiston kanssa, miten digitalisaatiolla voidaan kehittää suomalaista ruokaketjua.

– Ruokaketjussa on monia toimijoita tuottajista kauppaan ja kuluttajiin. Ruokaketjun digitalisoimisessa teknologia ei ole pääosassa, vaan sillä pyritään parantamaan prosesseja ja toimintoja, Latvala kertoo.

Helpotusta tuottajalle

Kokonaan uusi ajatus ruoan digitalisointi ei kuitenkaan ole.

– Esimerkiksi tuotantoeläinpuolella on tapahtunut paljon. Tiloille on tullut mm. tuotannonohjausjärjestelmiä, robotiikkaa ja tietokoneavusteista ilmastointia, Terhi Latvala toteaa.

Uudenlaisesta digitalisoinnista hyötyisivät kaikki tuottajista alkaen.

– Tuottajien tukirumba on valtava, sillä heillä on täytettävänään sadan metrin mitalta lomakkeita. Ruksi väärässä kohdassa merkitsee helposti jopa tuhansien eurojen sanktioita. Tuottajien kuormaa helpottaisi, jos toimenpiteistä saataisiin tieto reaaliaikaisesti ja sähköisesti saman tien eteenpäin vaikkapa älypuhelinta vilauttamalla. Tällöin aikaa jäisi oikeasti tärkeille asioille kuten tuotannon suunnittelulle.

Hankkeessa on pidetty työpajoja, joissa on pohdittu uusia digitaalisia sovelluksia. Yhtenä ajatuksena tuli esiin sekä kalastajia että nykyajan kokkaajia palveleva miehittämätön kalakauppa.

– Kala on herkästi pilaantuva ja siten logistisesti hankala tuote. Mikäli kalansaaliista voisi levittää ennakkotietoa, kuluttaja tietäisi ennalta, milloin mitäkin kalaa mistäkin kaupasta saa.

Kuluttaja hallinnoisi dataansa

Meistä kerätään jatkuvasti monenlaista dataa.

– Esimerkiksi kauppojen kanta-asiakas- ja omistajakortit keräävät kuluttajan ostoskäyttäytymisestä kaiken aikaa tietoa, jonka avulla kauppa pystyy profiloimaan asiakkaitaan ja kohdistamaan omaa markkinointiaan tarkemmin, Terhi Latvala toteaa.

Latvala muistuttaa, että kuluttajakentässä on kuitenkin runsaasti hajautumista ja paljon erilaisia ryhmiä. Yksittäisen kuluttajan tarpeet myös vaihtelevat ajankohdasta toiseen.

– Asiakkaan tarpeiden parempi ymmärtäminen hyödyttäisi sekä kauppaa että kuluttajaa. Jos kaupalla olisi tietoa vaikkapa siitä, onko jollekin kuluttajalle tärkeää luomuruoka tai tieto tuotantoeläinten kohtelusta, päästäisiin täsmätarjontaan. Samaten olennaista olisi, ettei tarjottaisikaan yksittäistä tuotetta, vaan vaikkapa kuluttajan mieltymyksiä vastaavan illallisen valmistukseen tarvittavaa tuotekokonaisuutta, kotitalouksissa voitaisiin myös vähentää ruokahävikkiä ja säästää rahaa.

Latvala toteaa, että digitalisaatiosta puhuttaessa esille tulee aina myös tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan liittyviä pelkoja ja epäilyksiä.

– Olennaista olisikin, että kuluttaja saisi itselleen dataa ja myös hallintaoikeuden siitä, kenelle omaa dataansa antaa.

Käypänä vaihtoehtona toimisikin helppokäyttöinen My Data -ajattelu, jonka myötä yksilö voi hallita hänestä kerätyn tiedon hyödyntämistä ja jakamista.

– Tiedon omistajuus on iso kysymys samaten kuin se, miten eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset oppivat hyödyntämään vaikkapa My Dataa. Kun kuluttajat jakaisivat omia tietojaan, elintarvikeketjuun saataisiin paremmin tietoa siitä, mihin kulutus on suuntautumassa.

Vielä paljon kysymyksiä

Terhi Latvala kertoo, että ruoan digitalisointi on jo teknologisesti ratkaistu, mutta kysymysmerkkejä riittää.

– Yksi on se, lähtisikö kauppa mukaan. Lisäksi pitää miettiä mm. sitä, keitä ja minkälaisia ovat sovelluksien kehittäjät ja kenen alustalla sovellukset toimisivat, Latvala pohtii.

Tutkijat ovat luovuttaneet raporttinsa ruokaketjun digitalisoimisesta valtioneuvostolle.

Julkaistu: 21.06.2017 10:05
Multiple images

Seat Ibizan ensimmäisen sukupolven hain koeajoon Autokeitaalta. Silloin ei Seat ollut vielä osa VAG-konsernia. Sukujuuret veivät silloin Italian suuntaan, vaikka moottoritekniikka olikin Porschen suunnittelemaa. Auto oli huomattavasti pienempi ja vaatimattomammin varusteltu.