JUTUT Forssa

99-vuotias Anna Perälä ajaa autoa viikoittain ja hoitaa omat kauppa-asiansa

Forssalainen Anna Perälä on saanut elää pitkän ja vaiherikkaan elämän.
99-vuotias Anna Perälä ajoi ajokortin vuonna 1952. Hän ajaa autoa yhä viikoittain.
99-vuotias Anna Perälä ajoi ajokortin vuonna 1952. Hän ajaa autoa yhä viikoittain.

Forssalainen Anna Perälä on vireä 99-vuotias. Hän asuu yksin kerrostaloasunnossaan, ajaa autoa viikoittain ja hoitaa itse omat kauppa-asiansa. Pitkän iän salaisuutta Anna sen sijaan ei ole miettinyt.

– En ole huomannut laskea vuosia, enkä koe itseäni vanhaksi. Kuten Tauno Palo joskus iäkkäämpänä sanoi: olen nuori sielu vanhoissa kuorissa, Anna Perälä hymyilee.

Anna Perälä syntyi 18. helmikuuta vuonna 1920 Kauhavalla.

– Minulla oli yli 10 vuotta vanhempi sisar ja seitsemän vuotta vanhempi veli. Olin lapsena paljon yksin, kun isommat sisarukset eivät huolineet niin nuorta joukkoonsa. Pyysin vanhemmiltani itselleni kaveria tai edes kania, mutta en saanut kumpaakaan.

Anna Perälän muisti on uskomattoman terävä, vaikka hän itse sitä vähätteleekin.

Hän muistaa tarkkoja yksityiskohtia useiden vuosikymmenten takaa, kuten vaikka autonkuljettajan ja leikkaavan lääkärin nimet ajalta, jolloin häneltä poistettiin umpisuoli alle kouluikäisenä.

– Seinäjoella ei ollut silloin sairaalaa, joten minut ajettiin Chevroletilla Vaasaan. Olimme kahden aikaan yöllä perillä ja onnekseni lääkäri vaivautui vielä leikkaamaan.

Helsingissä talvisodan syttyessä

Koulussa Anna Perälä oli etevä ja innostunut oppimaan uutta.

– Lukemaan opin jo 5-vuotiaana. Minut pantiin alakoulussa joulusta suoraan toiselle luokalle. Ensimmäinen opettajani oli Ypäjältä kotoisin. Hän oli nimeltään Minna Lilja.

Ylioppilaaksi Anna Perälä valmistui vuonna 1939. Samana syksynä hän aloitti yliopisto-opinnot Helsingissä, ja koki läheltä talvisodan ensimmäiset pommitukset.

– Olin menossa yliopistolle kemian luennolle, mutta luentosalissa ei ollut ristin sielua. Lähdin takaisin vuokraamalleni asunnolle ja siellä boksiemäntä totesi, että nyt sun pitää lähteä, tulee sota. Pakkasin raskaat ja kalliit oppikirjat matkalaukkuuni ja lähdin niiden kanssa kohti juna-asemaa.

Aleksanterinkadulla Anna näki ensimmäiset pommikoneet ja koki ensimmäisen pommin tippumisen lähietäisyydeltä.

– Kyllä silloin vähän pelotti ja mietti, että selviääkö tästä, mutta sen jälkeen on tullut vielä monta muuta samanlaista ajatusta.

Seinänaapuri Seija Tamminen on toiminut Anna Perälän vapaaehtoisena avustajana noin neljän vuoden ajan.
Seinänaapuri Seija Tamminen on toiminut Anna Perälän vapaaehtoisena avustajana noin neljän vuoden ajan.

Sattuma pelasti

Sotavuosina Anna Perälä vastasi lottana muun muassa muonituksesta ja lääkehuollosta, jatkosodassa hän sai komennuksen radistikoulutukseen, jossa 30 lottaa opetteli sähkötystä.

– Kokeessa parhaiten menestyneet jatkoivat radistilottina, muut saivat komennuksen hoitamaan puhelinliikennettä.

Anna sai komennuksen Aunukseen, jossa hän hoiti pääasiassa viestiliikennettä rintamalta sisämaahan päämajaan ja muihin komentoyksiköihin. Aunuksessa sattuma säästi Annan hengen.

– Palasin ensimmäiseltä lomaltani kahteen vuoteen ja lähdin aamukahville toiseen rakennukseen. Samaan aikaan radioasema tuhoutui täysin pommituksessa. Tuuri pelasti minut, mutta pommituksissa kuoli päällikkömme kapteeni Tikkanen ja pieni tyttö kylältä, joka kävi aina pyytämässä meiltä karkkia ja laulamassa meille.

Elämäntyö hammaslääkärinä

Sotavuosien jälkeen Anna jatkoi opintojaan yliopistossa ja valmistui hammaslääkäriksi. Hänen ensimmäinen vastaanottonsa sijaitsi Kauhavalla.

– Sitten laitoin ilmoituksen sanomalehteen, jossa tiedustelin missä tarvittaisiin hammaslääkäriä, ja vastauksia tuli Ruotsista asti.

Yksi vastaus saapui Tammelan kunnasta, jonka Anna lopulta valitsi.

– Aloitin Tammelassa kouluhammaslääkärinä ja otin myös vastaan yksityisasiakkaita. Sittemmin siirsin vastaanottoni Osuuspankin taloon Forssaan, josta jäin eläkkeelle.

Vaiherikas elämä

Anna kuljettaa kuulijan tarinoissaan myös vuoteen 1952, jolloin hän ajoi ajokortin Forssassa.

– Jo lapsena pyörittelin rattaan pyörää käsissäni ja kuvittelin ajavani. Ajokortin ajettuani päätin, että lähden matkalle Pariisiin. Otin reissuun mukaan ystävättäreni, joka osasi puhua ruotsia, englantia ja saksaa, itse puolestani puhuin jokusen sanan ranskaa. Matka oli unohtumaton kokemus.

Anna Perälän elämän vaiheista yksi lehtijuttu on vain pintaraapaisu, eikä uteliaisuus elämälle ole kadonnut, vaikka hän lähestyy iältään kolminumeroista lukua.

– Tiedä mitä vielä tapahtuu, jos vain saa elää, Anna Perälä hymyilee.

100-vuotissyntymäpäiväänsä forssalaisnainen ei ole suunnitellut.

– Taidan lähteä käpälämäkeen, Anna Perälä toteaa, viitaten Käpälämäeksi nimettyyn vapaa-ajan asuntoonsa Lunkaassa.

Anna Perälä

Syntynyt 18.2.1920 Kauhavalla.

Naimaton. Läheisin elossa oleva sukulainen on Kälviällä asuva veljentytär.

Toimi radistilottana jatkosodassa.

Teki elämäntyönsä hammaslääkärinä.