JUTUT Loimaa

Eeli Hollo teki poikkeuksellisen ratkaisun: Vaihtoi tilan sukupolvenvaihdoksen myötä pois luomusta

Tavallinen tarina on se, että sukupolvenvaihdoksen myötä nuori isäntä tai emäntä vaihtaa perinteisen viljelyn luomuun. Loimaalainen Eeli Hollo teki päinvastoin eikä ole katunut päätöstään.
Monen muun nykyviljelijän tapaan Eeli Hollokin on talvikaudella palkkatyössä.
Monen muun nykyviljelijän tapaan Eeli Hollokin on talvikaudella palkkatyössä.

Hollon tila Loimaalla on yksi Krekilän kantatiloista, jonka juuret ulottuvat puolen vuosituhannen taakse. Viimeiset viisi vuotta tilaa on viljellyt Eeli Hollo.

– En ole selvittänyt historiaa, mutta saattaa olla, ettei tila ole ollut alusta alkaen oman sukuni omistuksessa, Hollo miettii.

Eeli Hollo kasvoi vanhempiensa tilalla eikä varsinkaan yläkouluikäisenä ajatellut ryhtyvänsä maanviljelijäksi.

– Lukioaikana aloin vähitellen kiinnostua ajatuksesta. Opiskelin sittemmin maatalousalaa Helsingin yliopistossa ja innostuin tilanpidosta.

Hollon tilalla luovuttiin eläintenpidosta 70-luvulla ja siirryttiin kokonaisuudessaan kasvinviljelyyn. Vuokramaat mukaan lukien tilan hehtaariala on noin sata.

– Vanhempani siirtyivät luomuviljelyyn heti EU-ajan alkuvaiheissa. Ennen kuin palasin juurilleni, naapuri oli hoitanut vuokralaisena luomutilaa viiden vuoden ajan. Omaan tilanteeseeni nähden vuokrasopimus päättyi sopivaan aikaan.

Järeitä mielipiteitä

Eeli Hollon aloitus tilallisena oli epätavallinen. Nuori viljelijä vaihtoi vanhempiensa viljelemän luomun tavanomaiseen tuotantoon, vaikka useimmiten asia kulkee päinvastaisesti.

– Olosuhteisiin nähden silloinen päätökseni oli hyvä. Jatkosta en silti ole sulkenut luomua pois, mutta tämän hetken suunnitelmiini se ei lukeudu. Tilan kannattavuutta ajatellen luomu ei ole paras ratkaisu, ja luomuhan perustuu ideologiaan, Loimaan Seudun Maaseutunuorten puheenjohtajana toimiva Hollo virnistää.

Tänä vuonna Hollo viljelee syysvehnää, mallasohraa ja rehuhernettä.

– Rehuherne on kuvioissa ensimmäistä kertaa. Tähän asti sen sijaan viljelin rypsiä, mutta nyt olen tosiaankin onnellinen, että luovuin siitä. Viljelykierron kannalta on hyvä vaihtaa lajikkeita, ja rypsin tämän kesän sato on surkea tuholaisten vuoksi.

Viljelijäksi ryhtymistään Hollo ei ole katunut.

– Toki maatalouspolitiikka on nykyisin sellaista, ettei kukaan pysty pitkässä juoksussa eikä edes muutaman vuoden näkymällä päättelemään mitään siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tekeehän se olon epävarmaksi, kun investoinnit alalla ovat kuitenkin suuria, ja tulojen määrä riippuu osin maatalouspolitiikasta.

Hollo ei juuri lämpene alan ulkopuolella olevien maataloustukikritisoinnille.

– Yleensä se on aina siten, että mitä vähemmän joku asiasta tietää, sitä järeämpiä ovat mielipiteet. Joka tapauksessa tuottajan on sopeuduttava siihen, että tuet tulevat laskemaan.

Kaikkien tilallisten Hollo katsoo olevan saman asian edessä.

– Pitää tarkastella omaa kulurakennettaan. Ehkä myös tukien kohdentamisessa olisi parantamisen varaa. Kasvinviljelijän näkökulmasta kasvi- ja tuotantoeläintilojen välillä on epätasa-arvoa. Tuki on kuitenkin kaiken kaikkiaan arvokysymys, ja Suomessa tuotantoa kannattaa pitää monista syistä. Monessakaan maassa maataloustuotanto ei ole lähelläkään meidän tasoamme.