JUTUT Forssa

Eila on pitkän linjan opistolainen – opiskeli alkoi lähes 80 vuotta sitten

Forssalainen Eila Alèn on opiskellut lähes kahdeksankymmenen vuoden aikana suunnilleen kaikkea, mitä opistossa on ollut tarjolla.
Käsityöharrastus näkyy Eila Alènin kodissa mm. sohvatyynyinä ja ryijynä.
Käsityöharrastus näkyy Eila Alènin kodissa mm. sohvatyynyinä ja ryijynä.

Eila Alèn on niin pitkän linjan opistolainen, että on ehtinyt opiskella sekä Forssan työväenopistossa ja kansalaisopistossa että Wahren-Opistossa.

– Syksyllä 1941 aloin käydä tavallaan jatkokoulua opistolla, kun koulut olivat sotaväen käytössä. Työväenopisto sijaitsi silloin Kartanonkadun varrella ja käsitti kaksi luokkahuonetta ja pienen kanslian, Eila kertoo.

Opiston johtajana toimi Elli Laurila.

– Elli piti komentoa, mutta kyllä me muutenkin ihmisiksi olimme. Hän oli loistava opettaja ja mahdottoman miellyttävä ihminen, joka värväsi minut kuoroonkin, vaikken juuri osannut laulaa.

Oppiaineina olivat mm. kotitalous, käsityö, laskento ja kirjanpito.

– Käsityötunneilla kudoimme paljon villasukkia, jotka sitten lähetettiin rintamalle. Lisäksi teimme sotilaille nenäliinoja ompelemalla kaksi Finlaysonin mallitilkkua yhteen.

Englantiakin piti opiskella.

– Elli rohkaisi sanomalla, ettei se sen kummempaa ole kuin Salon kieli. Ruotsiakin opin, mikä oli sittemmin työelämässä tarpeen, kun Finlaysonilla minut laitettiin tuuraamaan puhelinkeskusta.

Eila aloitti myös keskikouluopinnot.

– Kurssi jäi sillä erää kesken, kun opiskelijoita oli liian vähän. Suoritin keskikoulun paljon myöhemmin, kun olin jo aikuinen ja työelämässä.

Veronkiertoa

Eila Alèn meni Finlaysonille töihin 15-vuotiaana.

– Tein kaikenlaista ja toimin vähän aikaa kehrääjänäkin. Sitten mestari Aaltonen kysyi, minkä arvosanan sain koulussa laskennosta. Sanoin, että yhdeksän. Sitä myöten minut siirrettiin kirjanpitohommiin, ja toimin myös palkanlaskennassa sekä sairaskassan että arkiston hoitajana, Eila muistelee.

Kirjanpitoa Eila oli opiskellut jo opistolla samaten kuin erilaisia kauppakouluaineita.

– Ensimmäinen kirjanpidon opettaja oli huono. Sanoimme rehtorille, että joku toinen pitää saada tilalle, kun tämä opetti kauheasti veronkiertoa. Tilalle tuli rouva Salmi, joka antoi minulle kirjanpidosta kympin.

Eila arvioi opiskelleensa huikean pitkällä opistolaisurallaan suurin piirtein kaikkea, mitä tarjolla oli.

– Saksaa en opiskellut ikinä. Mieluisin oppiaine on varmaankin ollut tekstaus, mutta myös kirjanpidosta olen tykännyt kovasti. Olen ollut poissa opinnoista vain yhden lukuvuoden ajan. Silloin hoidin äitiäni kotona.

Toiseksi vanhin

Eila Alènin työura Finlaysonilla kesti vähän yli neljäkymmentä vuotta.

– Viimeinen työtehtäväni oli rakentaa yhdessä Ulla Nummikosken ja Outi Silfveniuksen kanssa näyttely vuonna 1985, jolloin tuli kuluneeksi sata vuotta Wahrenin kuolemasta.

Eläkkeellä Eilalla oli entistä enemmän aikaa opiskella.

– Käsitöitä olen opiskellut jatkuvasti ja myös taideaineita mm. Urho Salomaan, Olavi Vaarulan ja Pentti Hammarbergin opastuksessa. Pukuompelussa olen tehnyt itselleni paljon vaatteita. Puutöissäkin olin pitkään aina vuoteen 2010 saakka, Eila kertoo.

Mitenkään yllätyksenä ei tule se, että Eila on käynyt myös lukuisia atk-kursseja.

– Töissäkin tarvittiin atk-taitoja, joten kävin viikoittain niitä oppimassa kolme tuntia kerrallaan. Kalervo Huttu opetti excelit ja muut, ohjelmointiakin opiskelin.

Kotiinsa Eila ei ole tietokonetta hankkinut.

– Enkä hanki. Minulla on parempaakin tekemistä. Onhan se tietysti vähän hankalaa, kun tietokonetta tarvitaan koko ajan enemmän erilaisten asioiden hoitamisessa.

Nykyään Eila tekee käsitöitä kultaisen iän kerhossa.

– Kaikkein iäkkäin en siinä porukassa ole, sillä Tuija on minua neljä vuotta vanhempi.