JUTUT Forssa

Forssalainen Sami Oksman turvaa rauhaa ja soittaa bassoa aavikolla

Forssalainen basisti Sami Oksman määrittelee musiikkinsa iskelmärockiksi, jos nyt karsinoida pitää. Uusikin levy vie maailmaan, jota mies kaipaa: Aavikolle rauhanturvajoukkojen yhteisöllisyyteen.
Sami Oksmanin musiikissa ja elämässä aavikolla on suuri rooli. Kuva: Anton Hämäläinen
Sami Oksmanin musiikissa ja elämässä aavikolla on suuri rooli. Kuva: Anton Hämäläinen

Pikkupoikana Sami Oksman soitti aluksi pianoa, sitten kitaraa.

– Sain musiikillista kannustusta isältäni, joka kuului soittokuntaan synnyinkaupungissani Tammisaaressa. Kouluaikana pyörin Rovaniemellä kitaratunneilla Mr Lordin, Tomi Putaansuun kanssa, mutta samassa bändissä emme ole koskaan soittaneet, sittemmin basson löytänyt Oksman kertoo.

Noin kaksitoistavuotiaana Oksmanilla oli jo bändi koulukavereittensa kanssa. Aikuisiällä Jyväskylässä oli ensimmäisen todellista keikkaa heittävän bändin vuoro.

– Pistimme todella hyvän bile-/rockbändin pystyyn, ja sillähän riitti vientiä. Samaan aikaan kaverini Aleksi Hirvonen perusti Jyväskylään Green Light -studion, ja siinä samassa pajassa olemme tehneet musiikkia ja biisejä yhdessä jo kahdentoista vuoden ajan.

Soittoporukasta kukin vuorollaan valui Matti Nykäsen bändiin.

– Lähdin itsekin. Siinä kului viisi värikästä vuotta; meno oli aika vauhdikasta, mutta Matti oli todella mukava ja reilu kaveri. Päivätyön ohessa reissut olivat kyllä aika raskaita.

Maailmankuva uusiksi

Sami Oksmanin isä oli kapiainen, ja siinäkin asiassa poika seurasi isänsä jalanjälkiä.

– Musiikki ja sotilasura ovat itsellänikin kulkeneet rinnakkain koko ajan. Ensimmäinen levytystarjous meille tuli vuonna 2016, mutta silloin olin rauhanturvaajana Libanonissa, jalkaväen yliluutnanttina Säkylässä toimiva Oksman kertoo.

Myöhemmin Oksman oli YK-joukoissa Afganistanissa puolen vuoden ajan.

– Libanonin-reissu oli vaikeampi siinä mielessä, että lapsemme olivat silloin niin pieniä. Nykyään he ovat jo tottuneet siihen, että isä käy maailmalla töissä.

Youtuben videolla Oksman laulaa leijonalipusta ja leijonalipun pojasta. Tarina ei ole se, mitä sosiaalisessa mediassa esitetään.

– Halusin nähdä maailmaa ja erilaisia kulttuureja. Tilanne paikan päällä on aivan toisenlainen kuin se kuva, mitä erilaiset mediat välittävät. Kun itse tulee suomalaisesta lintukodosta, on herättävää nähdä, miten se ympärillä oleva sota muuttaa ihmistä ja maailmaa.

Oksman toteaa, että omasta maailmankuvasta karisevat pölyt, kun yhtäkkiä on viidentuhannen ihmisen kanssa aavikolla kuumuudessa ja pölyssä, ihmisen toimien vuoksi autioituneessa erämaassa skorpionien ja käärmeiden seassa.

– Siellä aavikolla olen kirjoittanut ja säveltänyt biisinikin. Ja myös aavikon jälkeen. Siinä maailmassa, missä lentokonerallia ja elämisen ääniä on 24/7, yksityisyys jää minimiin.

Oksman toteaa rauhanturvatehtäviensä aikana löytäneensä yhteisöllisyyden, jota muualla ei voi kokea.

– Olemme siellä yhtä kansalaisuudesta riippumatta. Se asia ei koskaan lähde minusta, ja kaipaan sitä fiilistä. Ja toivon pääseväni vielä uudelleen niihin tehtäviin. Kun siellä kerran on ollut, ei siitä pääse irti. Kotimaahan tuleminen on aina sellainen asia, että jalat tulevat ensin, pää vasta viiveellä.

Linnunradan reunalla

Sami Oksman on julkaissut vastikään uuden biisin nimeltä Linnunradan reunalla.

– Teen biisin kerrallaan, sillä olen pedantti. Omakustanne ei myöskään ole vaihtoehtoni, vaan pitää olla levy-yhtiö. Tänä vuonna tähän valikoitui Duo Records. Teen tätä rakkaudesta lajiin samaten kuin bändikaverini kitaristi Mika Kolu ja rumpalit Petri Lepistö ja Jaakko Mussaari.