JUTUT Forssa

Forssan VPK:ssa on aktiivista nuorisotoimintaa – ”Varmasti kaikki ovat sitä mieltä, että meitäkin tarvitaan”

Sopimuspalokunnilla on suuri merkitys niin tulipalojen sammuttajina kuin nuorison kasvattajinakin. Forssan VPK:ssa toimii aktiivisesti neljäkymmentä nuorta.
Forssan VPK:n nuoriso-osaston vetäjä Rasmus Kulmala (oik.) ja VPK:n puheenjohtaja Kari Vainio toteavat kevään olevan kiireistä aikaa palokunnille. Silloin pihoissa poltetaan roskia, ja liian monta kertaa tuli riistäytyy hallinnasta.
Forssan VPK:n nuoriso-osaston vetäjä Rasmus Kulmala (oik.) ja VPK:n puheenjohtaja Kari Vainio toteavat kevään olevan kiireistä aikaa palokunnille. Silloin pihoissa poltetaan roskia, ja liian monta kertaa tuli riistäytyy hallinnasta.

Forssan vapaaehtoinen palokunta ry:n puheenjohtaja Kari Vainio toteaa sopimuspalokuntien toiminnan nauttivan arvostusta.

– Varmasti kaikki ovat sitä mieltä, että meitäkin tarvitaan. Kyllähän työt pystyisi tekemään pelkästään palkattujen palomiesten voimin, mutta ei se olisi yhteiskunnalle taloudellisesti mahdollista eikä järkevää, Vainio pohtii.

Mitä kauempana keskuksista ollaan, sitä enemmän korostuu sopimuspalokuntien merkitys.

– Sopimuspalokuntalaisilla on myös erinomainen paikallistuntemus.

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen apuna ja tukena toimivia sopimuspalokuntia on kaikissa muissa Forssan seudun kunnissa paitsi Ypäjällä, missä toimii puolivakinainen palokunta.

Asemaverkosto haasteena

Forssan VPK:n hälytysosaston vahvuuteen kuuluu yhteensä kymmenkunta miestä ja naista.

– Määrä on pysytellyt samoissa lukemissa pitkään, Kari Vainio toteaa.

Hälytyksiä sopimuspalokunnalle tulee vuositasolla 40–50.

– Yleensä eniten on palotehtäviä, mutta myös joitakin tieliikenneonnettomuuksia ja erilaisia vahingontorjuntoja.

Vainio kertoo, että käytännössä VPK saa aina hälytyksen tullessa liikkeelle minimivahvuuden eli kolme palomiestä.

– Monta kertaa meitä on ollut viisikin, joka on pelastusautoomme sopiva määrä.

Koska sopimuspalokuntalaiset ovat vapaaehtoisia ja työssäkäyviä, hälytystehtävään lähteminen ei kaikilta helposti onnistu.

– Ei se riipu pelkästään työnantajasta tai työtehtävästä, vaan siitä, onko mahdollista irtautua. Vuorotyö esimerkiksi tuo omat hankaluutensa ja tietenkin se, jos työpaikka on jossakin vähän kauempana.

Tehtävään tarvittavien pelastusalan työntekijöiden ja vapaaehtoisten määrästä päätetään vastesuunnitteun riskiarvion ja hälyttäjän tiedon mukaan.

– Yleensä hälytetään mieluummin ylä- kuin alakanttiin.

Omana haasteensa tuo asemaverkosto.

– Tavoiteajassa pitäisi päästä tapahtumapaikalle, ja täällä se pääasiassa toimiikin, ja homma on aika hyvin hallinnassa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikennemassa tuottaa ongelmia.

Forssan VPK on ollut mukana monissa pahoissa paikoissa kuten sammuttamassa Tammelan laajaa metsäpaloa ja Forssan urheilutalon paloa.

– Varsinkin isoja tehtäviä puretaan jälkeenpäin. Tilanteen purkaminen on tärkeää siksi, ettei tapahtuma jää päähän pyörimään.

Unelma ammatista

Kari Vainio lähti kymmenvuotiaana VPK:n nuoriso-osastoon.

– VPK:ssa on hyvä porukka ja hyvä yhteishenki. Tämä on myös vastapainoa työlle, ja tarvittaessa pääsemme myös auttamaan ihmisiä, Vainio toteaa.

Nuoria sopimuspalokunnan listoilla on noin viisikymmentä, joista nelisenkymmentä osallistuu mm. kaikkiin harjoituksiin.

– Usein harrastus jää siinä vaiheessa, kun lähdetään opiskelemaan tai töihin toiselle paikkakunnalle. Toisaalta aika moni jatkaa harrastustaan uudella kotipaikkakunnallaan.

Forssan VPK:n nuoriso-osaston johtaja Rasmus Kulmala toteaa kiinnostuksen palokuntatoimintaan kasvaneen.

– Vielä joitakin vuosia sitten ryhmät olivat pienempiä, mutta nyt toiminta vetää nuoria hyvin, Kulmala kertoo.

Nuorisotoiminnassa on mukana myös paljon tyttöjä.

– VPK ei ole mikään äijäjuttu, vaan kaikille avointa toimintaa. Tyttöjen määrä alkaa olla jo melko lähellä puolta kokonaismäärästä.

Sopimuspalokunnan historiasta löytyy kaksi henkilöä, jotka ovat aloittaneet nuoriso-osastossa ja opiskelleet sittemmin palomiehiksi.

– Omakin tavoitteeni on päästä opiskelemaan pelastusalan oppilaitokseen. Palomies on aina ollut unelma-ammattini. Palomiehen työ ei ole sellaista kuin miltä se elokuvissa näyttää. Työ vaatii kovaa fyysistä kuntoa ja yhtä lailla sitä, että on järkeä päässä.

Kulmala toteaa, että koulutukseen hakijoiden määrä on todella suuri.

– Koulutusta antaa vain kaksi oppilaitosta Suomessa.

Tällä hetkellä Kulmala tekee vartijan töitä.

– Koen tärkeäksi olla kontaktissa ihmisten kanssa. Jos edes pienellä tavalla voin auttaa muita, saan siitä paljon energiaa.