JUTUT

Harri Henttinen haluaa avioliittokysymykseen jo ratkaisun: ”Eivät kirkko ja yhteiskunta voi mennä eri suuntiin”

Tammelan entinen pastori Harri Henttinen tekee työtä liikunnan, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi. Henttinen katsoo ahdasmielisyyden ja tuomiohenkisyyden laimenneen kirkon piirissä.
Tammelassakin pappina toiminut Harri Henttinen sai kilpikonna Matteuksen lemmikikseen viisitoistavuotiaana. Matteus on tiettävästi noin 80-vuotias.
Tammelassakin pappina toiminut Harri Henttinen sai kilpikonna Matteuksen lemmikikseen viisitoistavuotiaana. Matteus on tiettävästi noin 80-vuotias.

Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen on valittu vuoden liikuttavaksi johtajaksi. Palkinto myönnetään vuosittain johtajalle, joka konkreettisilla toimillaan, esimerkillään ja kannanotoillaan edistää liikkumista ja liikuntaa niin omassa organisaatiossaan kuin laajemminkin.

Palkinnon myöntävään työryhmään kuuluvat Liikkuva seurakunta, Tampereen yliopiston JOP-yksikön kehitysjohtaja ja Hämeen Liikunnan toiminnanjohtaja.

– Olen äärettömän onnellinen tästä palkinnosta. Ensimmäistä kertaa tunnustus annettiin kirkon piirissä toimivalle henkilölle, aiemmin on palkittu mm. liikunnan ammattilaisia ja ministereitä, aikoinaan Tammelassa pappina toiminut Harri Henttinen toteaa.

Halu uudistaa

Se, että Harri Henttinen vuonna 1995 Vesilahdelle tultuaan alkoi pappistyönsä ohella liikuttaa ihmisiä, lähti liikkeelle erikoisesta kuviosta.

– Palkkausmäärärahani olivat lopussa, joten tehtiin sellainen järjestely, että hankin sitä rahaa itse. Menin sitten kansalaisopistoon keskustelemaan ja sain luvan järjestää liikuntakursseja. Opisto maksoi seurakunnalle kurssista, joka kulki nimellä Pastorin aeropikki. Myös kunta osti erilaisia palveluja vanhus- ja nuorisopuolelle, Henttinen kertoo.

Ihmisten liikuttaminen on jatkunut siitä pitäen. Kirkkoherra löysi itse aikanaan stepaerobicin ja opastaa siihen lajiin samaten kuin kuntonyrkkeilyynkin kurssilaisia Pirkan Opistossa.

– Oman seurakunnan puitteissa pidän puistojumppaa, jossa on hartaus mukana. Myös Pirkkalan seurakunnan jumppatapahtuma oli tosi suosittu. Nämä liikuntajutut eivät perustu kauheaan suorittamiseen, vaan siihen, että ihmiset saavat onnistumisen iloa ja mukavia yhdessäolon kokemuksia.

Liikuntajuttuihinsa Henttinen tarvitsee sivutoimiluvan tuomiokapitulilta.

– Perustelen asiaa sillä, että liikuntaryhmien ja -tapahtumien vetäminen auttaa minua jaksamaan työssäni, joka on välillä stressaavaakin. Fyysiset harrastukset myös parantavat suorituskykyä ja auttavat latautumaan paremmin.

Liikuntaan liittyy myös se, että kirkkoherra haluaa osaltaan uudistaa kirkkoa.

– Soisin, että kirkon työntekijät voisivat ottaa omat kykynsä ja lahjansa enemmänkin käyttöön työssään. Että esimerkiksi papeilla olisi muutakin tarjottavaa kuin sanallista voimistelua ja saarnapönttötouhua.

Henttinen myöntää, että kirkon piirissä fyysisyydellä on ollut melko huono kaiku.

– Fyysisyyttä on pidetty liian aistillisena tai ruumiillisena. Kirkollisessa perinteessä synti ja ruumis on yhdistetty, mikä on ollut hirveä vääryys. Valtava muutos kirkossa on kuitenkin tapahtunut; aloitin pappisurani vuonna 1989, jolloin ei ehkä olisi voitu kuvitellakaan, että pappi pitää aerobickurssia.

Työtä tasa-arvon eteen

Vuoden liikuttava johtaja -palkinnon myöntänyt työryhmä toteaa Harri Henttisen edistäneen toiminnallaan myös erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta.

– Kirkossa on ollut ahdasmielisyyttä ja hengellistä väkivaltaa, tuomiohenkisyyttä, joka kohdistuu ihmisen persoonaan, siihen, mihin ihminen ei voi edes vaikuttaa. Suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin on ollut ankaraa, naispappeutta on vastustettu voimakkaasti ja vastustajia on vieläkin, Henttinen luettelee.

Henttiselle tasa-arvon puolesta tehtävä työ on itsestään selvää.

– Silloin kun valmistuin, seurakunnan työntekijältä ei olisi hyväksytty elämistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Pienillä paikkakunnilla asian suhteen ollaan varmaankin edelleen ahdasmielisempiä.

Henttisen mielestä kirkon pitäisi ratkaista avioliittokysymys nopeasti.

– Eivät kirkko ja yhteiskunta voi mennä eri suuntiin asiassa. Kyse on ihmisen persoonasta, ei ihminen pysty seksuaalisuuttaan valitsemaan, sen tunnustaa lääketiedekin.

Henttinen on mukana sateenkaarimessutoiminnassa.

– Oma olemukseni on feminiininen, olen androgyyni ihmistyyppi, mies, joka on löytänyt itsestään naisen. En kuulu miesten maailmaan, enkä fyysisesti naisten. Viisikymmentä vuotta siinä meni ennen kuin löysin sen, kuka olen ja sain sisäisen rauhan.

Sukupuolien moninaisuuteen tulisi Henttisen mielestä jo antaa lupa.

– Hyvään suuntaan kirkossakin on silti menty mm. rippikoulun sukupuolisensitiivisyyden myötä.

Hengelliset piirit ovat kuitenkin laajat, ja Henttinen saa paljon helvettiviestejä.

– Usein viestien sisältö on se, että minä en saisi sekoittaa sukupuolia ja että haluan edistää sielunvihollisen juttuja. Jumala on luonut meidät sellaisiksi kuin olemme, mutta ymmärrän myös viestien takana olevien ihmisten kannan, joka yleensä kumpuaa hengellisten piirien äärilaidoilta. Mielelläni keskustelisin heidän kanssaan, mutta tällaiset viestit tulevat lähes poikkeuksetta nimettöminä.

Henttinen on kiitollinen siitä, että on iän myötä oppinut paljon harkitsevaisuutta.

– Nuorena ja keskenkasvuisena olin melkoisen ehdoton.