Hiljaisuus voi olla tulevaisuuden matkailullinen valttikortti

Äänimaisematutkija ja Itä-Suomen yliopiston musiikkitieteen yliopistonlehtori Noora Vikman veti vuosina 2013-2015 EU-hanketta, jonka myötä kehitettiin hiljaista matkailua Pohjois-Karjalassa.

– Ensimmäinen tavoite oli ymmärtää hiljaisuutta, jotta ymmärtäisimme, miten palvelutuotteena voi myydä jotakin itsestään selvää, jota ei oikein ole olemassakaan. Hiljaisuutta on haastavaa paketoida, Vikman pohtii.

Alkuperäinen suunnitelma ei varsinaisesti korostanut kansainvälisyyttä.

– Havaitsimme kuitenkin, että hiljaisuuden ideaa on luontevinta kaupitella heille, joille ympäristön hiljaisuus on todella eksoottista. Suomalaiset eivät siten olekaan hiljaisuusmatkailun ensisijainen kohderyhmä, sillä kontrasti arkielämään ei ole niin suuri. Maailman suurissa metropoleissa asuvat ihmiset puolestaan eivät välttämättä ole koskaan kokeneet hiljaisuutta.

Hankkeen puitteissa rakennettiin matkailupaketteja, joihin tutustumassa oli esimerkiksi kiinalaisia.

– Heillä oli maistelun tarve. Hiljaisuus kertoi heille puhtaudesta ja terveyteenkin liittyvistä asioista.

Itsensä kohtaamista

Noora Vikman toteaa, että hiljaisuuden mielletään usein liittyvän äärimmäisyyksiin, kuten yksinäisyyteen tai tyhjyyteen.

– Kuitenkin se on myös prosessi, jonka myötä voi kokea pärjäävänsä ilman voimakkaita virikkeitä. Hankkeella ei haluttu houkutella erakoitumiseen, vaan pyrittiin siihen, että matkailuyrittäjät oppisivat rytmittämään tarjoamiaan palveluita siten, että niissä olisivat hiljaiset hetket mukana. Paljolti tämä perustuu siihen, että matkailijaryhmät ovat niin pieniä, etteivät itse riko toivottua ja ryhmässä syntyvää hiljaisuutta Vikman kertoo.

Hiljaisuuden kokemuksen tarjoamista puoltavat sen myönteiset fysiologiset vaikutukset.

– Pitkäaikaiseen stressiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu paljon samaten kuin sitä, miten hiljaisuus vaikuttaa rentoutumiseen ja jännityksestä irtipääsemiseen.

Vikman sanoo, ettei hiljaisuus silti sovi kaikille.

– Sitä voidaan pelätä, ja jotkut tietävät etukäteen, etteivät hiljaisuudessa pärjää. Hiljaisuus voidaan kokea myös ahdistavaksi, sillä jokaisella on omat kipukynnyksensä ja on yksilöllistä, kuinka pitkälle epämukavuusalueelleen kukin voi mennä. Psykologisesti katsottuna hiljaisuudessa oleminen merkitseekin itsensä kohtaamista.

Hiljaisuudessa on ääniä

Hiljaisuus ei ole sama asia kuin äänettömyys. Metsässä kuulee linnunlaulua ja sadepisaran putoamisenkin voi kuulla.

– Hiljaisuusmatkailun olennaista sisältöä onkin kuuntelu, joka on aktiivista toimintaa. Kun ihminen alkaa kuunnella, ympäristöstä ja itsestä löytyy kaikenlaista uutta. Kääntöpuolella taas voi olla se, että kun herkistyy kuuntelemaan, alkaa kyseenalaistaa vaikkapa kylmäkoneen hurinan majoituspaikassa, Noora Vikman sanoo.

Jos asumme lähellä luontoa, se on myös meitä lähempänä. Luonnon hiljaisuus voi olla itsestäänselvyys, jonka tajuaa vasta, kun sen menettää.

– Kun tein hankkeen esitöitä Ilomantsissa, Kaakkois-Aasian lentoreitit siirtyivät lähemmäs paikkakuntaa. Jotkut ilomantsilaiset kokivat, että sitä myöten hiljaisuus oli menetetty. Joillekin voi olla hyvin häiritsevää, jos jokin tekijä rikkoo hiljaisuuden. Muutokset vaativat tunteen hallintaa ja sitä, että sekä yrittäjä että asiakkaat osaavat eritellä, mille asioille milloinkin voimme tehdä jotakin ja mille emme. Hankkeessa tätä kutsuttiin ”matkailuosaamiseksi”.

Hiljaisuutta kuitenkin voi ja pitää suojella ja varjella.

– Erilaisissa strategioissa mainitaan usein hiljaisuus matkailukohteiden positiivisena ominaisuutena. Harvemmin niissä kuitenkaan kerrotaan, miten pidetään huolta siitä, ettei hiljaisuus katoa. Tämä pitäisikin huomioida esimerkiksi kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa.

Massoja vaikea hallita

Suomessa on vielä paljon alueita, joissa hiljaisuutta on mahdollista kokea. Noora Vikmanin vetämässä hankkeessa pohdittiinkin juuri sitä, voisiko hiljaisuus olla matkailullinen valttikortti.

– Jos yrittäjä alleviivaa hiljaisuusmatkailupalvelua, hänellä pitää myös olla kompetenssia antaa jotakin ja vastata odotuksiin, Vikman toteaa.

Ongelmallista on se, että hiljaisuusmatkailussa on vaikea hallita suuria massoja, sillä suuremman ryhmän liikkeen vilinä ja ääni jo itsessään helpommin rikkoo hiljaisuuden tunnelman.

– Matkailussakin haetaan usein maksimaalista tehokkuutta ja kuljettaisiin mielellään oikopolkua kohti teollisempaa massaturismia.

Vikman kuitenkin uskoo, että hiljaisuus voisi vakiintua pitkäkestoiseksikin vaihtoehtoiseksi matkailutrendiksi pikavoittojen tavoittelun sijaan. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa moni yrittäjä jatkaa palvelujensa rakentamista hiljaisuuden idean jakamisen ja kestävän kehityksen ympärille.

On olemassa mm. usean majatalon yhdistävä matkailupaketti, jonka ideana on se, että päivät ollaan ulkona ja siirrytään kävellen, pyöräillen tai hiihtäen seuraavaan majapaikkaan, missä odottaa ruoka ja hiljainen yöpyminen.