JUTUT Loimaa

Hoivayrittäjät kohtaavat paljon yksinäisiä vanhuksia: ”Niin moni odottaa, että joku soittaisi tai tulisi käymään”

Hoivapalveluyrittäjät Elina Levo-Juvakka ja Tuulia Kujanpää tietävät, kuinka tärkeää yksin asuvalle vanhukselle on se, että joku edes joskus soittaa tai tulee käymään.
Elina Levo-Juvakka ja Tuulia Kujanpää osaavat pitää työn erillään vapaa-ajasta. Kun äidin ja tyttären perheet viettävät aikaa yhdessä, silloin ei puhuta työasioista.
Elina Levo-Juvakka ja Tuulia Kujanpää osaavat pitää työn erillään vapaa-ajasta. Kun äidin ja tyttären perheet viettävät aikaa yhdessä, silloin ei puhuta työasioista.

Elina Levo-Juvakka opiskeli 80-luvulla kodinhoitajaksi.

– Tein kunnallisen kodinhoitajan töitä heti valmistuttuani. Sittemmin olin kahdenkymmenen vuoden ajan miniänä maanviljelijäperheessä tehden tilan töitä yhdessä mieheni kanssa. Opiskelin lähihoitajaksi eromme jälkeen ja ostin yrityksen itselleni vuonna 2009, Elina Levo-Juvakka kertoo.

Yrityksessään Loimaan Seudun Hoivapalvelu oy:ssä Elina toimi aluksi apunaan keikkatyötä tekevä hoitaja.

– Mittakaava muuttui nopeasti. Niin ikään lähihoitajaksi kouluttautunut tyttäreni Tuulia tuli toiseksi osakkaaksi yritykseen neljä vuotta sitten, ja itsemme lisäksi työllistämme nyt viisi vakituista työntekijää.

Tuulia Kujanpää oli pikkutyttönä sitä mieltä, että tulee aikuisena ansaitsemaan elantonsa pianonsoitonopettajana. Sittemmin mieli muuttui.

– Opiskelin lähihoitajaksi, mutta en todellakaan ajatellut suuntautua vanhustyöhön. Ensimmäinen työharjoittelu vanhusten parissa oli kuitenkin sellainen kokemus, että tiesin löytäneeni oman alani. Yrittäjäksi lähdin, kun kiireisin pikkulapsiarki alkoi helpottaa, Tuulia toteaa.

Toisen kunnioittamista

Elina Levo-Juvakka ja Tuulia Kujanpää ovat kiitollisia siitä, että ovat löytäneet osaavan ja empaattisen henkilökunnan.

– Vanhusten parissa tehtävä työ ei ole välttämättä trendikästä, ja hoitajia on todella vaikea löytää. Ehkä meidän tapauksessamme kyse on siitäkin, että pestautuminen pieneen firmaan vähän pelottaa, Elina pohtii.

Äidin ja tyttären yritys toimii yhteistyössä useiden tahojen kuten mm. kunnallisen kotihoidon ja perusturvan sekä paikallisten fysioterapeuttien ja Loimaan sairaalan kanssa.

– Hoivatyö tulee entistä enemmän yksityistymään, sillä julkisen sektorin resurssit ovat niukat. Kuntien kotihoito pystyy pääsääntöisesti hoitamaan vain välttämättömimmät asiat. Meidän tehtävämme on olla täydentävä tekijä, pyrimme kiireettömyyteen ja olemme määrittäneet asian siten, että jokaisen vanhuksen luona asiat tehdään aina loppuun asti eikä mitään jätetä kesken, Tuulia kertoo.

Kotihoidossa olennainen lähtökohta on se, että ihmisen kotia ja henkilökohtaista elämää tulee kunnioittaa.

– Kun meille tulee uusi asiakas, tilanteeseen lähdetään niin, että ensimmäiseksi olemme tämän luona vieraina kahvipöydässä. Siinä sitten haistellaan puolin ja toisin, että minkälainen tuo ihminen on. Se on sellaista toisen ihmisen lähelle hivuttautumista kunnioittaen, Elina kuvailee.

Ikäihmisille tyypillistä on valtava vaatimattomuus ja se, ettei haluta olla kenellekään vaivaksi.

– Perusasioihin kuuluu lääkitys, ravinnonsaannin varmistaminen ja osin myös siivous, mutta sosiaalisella puolella on suuri merkitys. Usein vanhuksen omaiset asuvat kaukana, eivätkä he välttämättä ole tietoisia kaikesta. Toimimme myös linkkinä ikäihmisten ja omaisten välillä.

Yksinäisyys on vakava ja suuri ongelma.

– Yksinäinen vanhus ei välttämättä tartu puhelimeen varsinkaan, jos hänellä on pitemmälle edennyt muistisairaus. Itse kunkin, joka tuntee yksinäisen vanhan ihmisen, olisi hyvä mennä tätä moikkaamaan tai edes soittamaan joskus. Niin moni vanhus odottaa, että joku soittaisi tai tulisi käymään. Se on pieni asia, jolla on iso merkitys, Tuulia toteaa.

Irtaantumista

Elina Levo-Juvakka ja Tuulia Kujanpää ovat käynnistäneet yrityksensä puitteissa ystäväpiirin, joka toimii kohtaamispaikkana yksinäisille ikäihmisille. Toimintaa toteutetaan yhdessä Vanhustyön Keskusliiton kanssa.

– Tavoitteena on, että ystäväpiirin jäsenistä tulee oikeasti ystäviä keskenään, ja näin on tapahtunutkin, yrittäjät kertovat.

Uusia innovaatioita syntyy tarpeista kaiken aikaa.

– Kun Tuulia opiskeli ergonomiakouluttajaksi, aloimme suunnata ergonomiakoulutusta mm. omaishoitajille. Lisäksi Tuulia pitää jumppaa ikäihmisille, Elina kertoo.

Elina ja Tuulia sanovat osaavansa myös irtautua työstä.

– Kun tapaamme perheidemme kesken, emme puhu työasioista. Se on järkevää niin itsemme kannalta kuin kohtuullista puolisoitamme kohtaan, jotka joutuvat joustamaan arjessa paljon. Ymmärrämme myös vapaapäivien merkityksen – ja jos sen olemme unohtamassa, palautetta tulee nopeasti henkilökunnalta. Olemme ymmärtäneet senkin, ettei meidän pidä olla pelastamassa maailmaa ympäri vuorokauden.