JUTUT Loimaa

Ikonimaalaus on Loimaalla suosittua – ”Joku laulaa kirkkokuorossa, tämä on toinen tapa hakea hartautta.”

Ikonimaalauksesta on tullut suosittu laji Loimaalla. Tänä talvena kaupungissa toimii kaksi ryhmää, joissa ortodoksiseen perinteeseen kuuluvien ikonien tekemisestä haetaan hiljentymistä ja rauhoittumista.
Raija Laiho (vas.) neuvoo Sanna ja Victoria Hopkinsia ikonimaalauksessa.
Raija Laiho (vas.) neuvoo Sanna ja Victoria Hopkinsia ikonimaalauksessa.

Ikonimaalausta Loimaan työväenopistossa opettava Raija Laiho löysi sattumalta ikonikurssille Raisioon toistakymmentä vuotta sitten.

– Siitä se lähti. Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut ikoneista, sillä isoäitini oli ortodoksi, kiikalalainen Laiho kertoo.

Olennaista ikonimaalauksessa ovat lukemattomat ja tiukat säännöt.

Aiheet ovat valmiina ja ne pitää toteuttaa mallien mukaan, joten taiteilijan vapauttaan ei ikonimaalauksessa voi toteuttaa. Ikonia ei myöskään saa signeerata. Jos ikoninsa vie kirkkoon siunattavaksi, kaiken on oltava täsmälleen kohdillaan. Siunattua ikonia puolestaan ei saa myydä.

Moni luulee, että ikonimaalaus kuuluu ainoastaan ortodokseille.

– Ei se ole uskonnosta kiinni. Toisaalta taas ortodoksisuus kuitenkin kiehtoo luterilaisia. Olennaista ikonimaalauksessa on hiljentyminen ja rauhoittuminen.

Ikonien keskeisin henkilö on Jumalanäiti. Muita usein ikoneissa esiintyviä henkilöitä ovat Kristus ja monet marttyyrit.

– On myös tapahtumaikoneja, joissa kuvataan paljon esimerkiksi pääsiäisajan tapahtumia. Ikoneissa esitetään myös tarinoita, jotka ovat aika hurjiakin kuten neitsytmarttyyri Lucian tarina. Sisilialainen Lucia oli kaunis nuori nainen, jonka silmiin prinssi ihastui. Päästäkseen prinssistä eroon Lucia repi silmät päästään ja ojensi ne miehelle.

Laiho pitää ikonimaalauskursseja laajalla alueella lähinnä Varsinais-Suomessa.

– Meitä opettajia on aika vähän. Nämä opiskelijat kokoontuivat viime talvena keskenään ilman opettajaa, ja Loimaan seurakuntatalolla toimii toinen ryhmä niin ikään vain omalla porukalla.

Tapa hakea hartautta

Yläneläinen Seija Heino maalasi kurssilla ikonia Serafim Sarovilaisesta.

– Hän oli venäläinen munkki, joka asui erakkona metsässä. Ihmiset kävivät kuitenkin hakemassa häneltä henkistä apua, sovintoa ja apua omantunnontuskiin, Heino kertoo.

Ikonikurssille Heinon houkutteli työkaveri.

– Äitini sukujuuret ovat Karjalassa lähellä ortodokseja, ja ortodoksisuus kiehtoo minua. Ikoni on yksi tapa lähestyä asiaa, ja olen aina tykännyt piirtää. Vaikkei ikoniin voi omaa näkemystään sisällyttää, sen maalaaminen tuntuu ihan hyvältä.

Heino pohtii kaipaavansa tietynlaista pyhyyttä.

– Joku laulaa kirkkokuorossa, tämä on toinen tapa hakea hartautta. Liikkeelle on hyvä lähteä hiljentymisestä, ja ikonimaalaus vaatiikin tietynlaiset olosuhteet. Hienoa, että meillä on nyt opettajakin.

Loimaalaiset Sanna ja Victoria Hopkins tulivat ikonikurssille viettämään äidin ja tyttären yhteistä laatuaikaa.

– Kiinnostus lähti siitä, kun tutustuimme Keski-Suomessa tsasounaan, joka oli täynnä ihania ikoneja. Tsasounan isäntä kertoi meille, miten niitä maalataan, Sanna Hopkins kertoo.

Ajatus ikonimaalauksesta jäi itämään.

– Kolmetoistavuotias Victoria on perheemme taiteellisin jäsen, ja lähdin tälle kurssille henkiseksi tueksi mukaan, mutta innostuin itsekin maalaamaan.

Victoria valitsi aiheekseen marttyyri Tryfonin.

– Malli näytti nätiltä eikä ollut liian haastava. Mutta on tämä silti vaikeaa, Victoria toteaa.