JUTUT Humppila

Jouko Alhainen kaipaa Koijärvelle palautusprosessia – Kosteat luhta-alueet sitoisivat hiiltä

Humppilalainen ympäristövaikuttaja Jouko Alhainen on nähnyt ja kokenut Koijärven vaiheet monelta kantilta.
Raimo Ahvenus keräämässä henkilötietoja. Kari Saraste ja Pasi Siiki vuorollaan kuultavina. Kuva: Seppo Pessinen
Raimo Ahvenus keräämässä henkilötietoja. Kari Saraste ja Pasi Siiki vuorollaan kuultavina. Kuva: Seppo Pessinen

Humppilalainen luontoyrittäjä ja ympäristövaikuttaja Jouko Alhainen löysi Koijärven jo pikkupoikana.

– Noin 11-vuotiaasta lähtien olen retkeillyt siellä ahkerasti. Kun järven kohtalo 70-luvun lopulla nousi tapetille, viihdyin Koijärvellä entistä useammin, Alhainen kertoo.

Vuonna 1977 Koijärvellä pidettiin julkinen tilaisuus, jossa lintujärvestä oli keskustelemassa mm. Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajia ja viranomaisia.

– Joku sanoi, että sinne pitäisi rakentaa torni, josta näkisi koko järven. Otin siitä kopin ja seuraavana kevättalvena Koijärven ensimmäinen luontotorni valmistui.

Koijärvi oli jo suosittu retkeilykohde runsaan ja monipuolisen linnustonsa vuoksi, mutta huhtikuussa 1979 se nousi valtakunnallisesti pääuutisaiheeksi. Maanomistajien harmina olivat keväiset tulvavedet, jotka nousivat pelloille.

– Maanomistajat ja kuivatusyhtiön miehet ottivat lain omiin käsiinsä ojittamalla järveä, vaikka sitä koskeva lupa-anomus oli vesioikeuden käsittelyssä kesken. Tieto saavutti nopeasti ympäristöaktivistit, joita saapui Koijärvelle eri puolilta maata runsaasti.

Aktivisteista tuli Koijärvi-liike, joka rakensi patoa aina uudelleen estääkseen järven kuivumisen.

– Parin kevään ajan pato oli vuoroin auki ja vuoroin kiinni. Siellä osapuolet kävivät pitkään ja paljon keskusteluja. Arimmat pysyivät vähän etäämmällä, ankarimmat osapuolet lähempänä toisiaan. Kyllä siellä erilaisia mittelöitä oli, mutta ei tilanne silti kovinkaan paljon henkilöitynyt.

Linnusto muuttunut

Koijärviliike oli Vihreiden kasvualusta, mutta paljon laajempaakin merkitystä sillä oli.

Jouko Alhainen tarjoili kanoilleen leipää ja Koijärvi-tietoutta.
Jouko Alhainen tarjoili kanoilleen leipää ja Koijärvi-tietoutta.

– Kiista synnytti osaltaan tämän päivän suomalaisen ja eurooppalaisen luonnonsuojelun idean, jonka pohjana on se, että olennaista ei ole yksilön oikeuksien suojaaminen, vaan lajien ja niiden elinympäristön säilyttäminen, Jouko Alhainen toteaa.

Kevään -79 nahinoinnin myötä perustettiin Koijärvitoimikunta.

– Oikeastaan niitä oli kaksikin ja olin ehdolla molempiin. Helsingin ympäristöpiiri suostui v-patoideaan, jonka myötä tulvavedet eivät ihan heti poistu järvestä. Kyseessä on matalavetinen järvi, ja kuivan maan osuus luhdissa varsinkin syvän veden yläpuolella kasvaa.

Monen muunkin lintujärven tilanne on samanlainen.

– Hyvänä lääkkeenä on, että annetaan keväällä tulla tulvaa ja unohdetaan lasku-uomat.

Mielenkiintoisena Koijärvi-tekona Alhainen mainitsee sen, että kaivuumassat levitettiin luhtaan.

– Kuiva-ainepitoisuus kasvoi, ja nyt luhta kasvaa halkokoivikkoa. Ensin luhta-alueista aiottiin tehdä jopa peltoa.

Linnuista sukeltajalajit ovat Koijärveltä kadonneet.

– Vastaavasti, kun ympäristö on muuttunut, kosteikkojen lajit ovat runsastuneet. Koijärvellä pesii nyt suuria lintuja kuten joutsenia sekä pieniä lintuja. Sorsakanta on vähenemässä.

Alhaisen mielestä Koijärvellä pitäisi kokeilla palautusprosessia.

– Se on pieni ja ainutlaatuinen alue, jota olen dokumentoinut paljon ja tarkasti. Kun luhta-alueiden annetaan pysyä kosteina, ne sitovat hiiltä maahan. Samaten tehokasta hiilensidontaa on soiden vesittäminen uudelleen.

Alhainen toteaa Suomessa olevan valtavasti korkeatasoista ympäristöosaamista, jota ei hyödynnetä.

– Maapalloa voi auttaa, mutta he, jotka tekisivät asioita oikein, eivät saa tehdä niitä asioita. Esimerkiksi autoteollisuuden ja nestemäisten polttoaineiden ympärillä on valtava organisaatio, joka ei välitä tekojensa seurauksista.

Väki ei poistunut kaivinkoneen läheisyydestä poliisin kehoituksesta huolimatta. Selkään teipatuilla paperiarkeilla on Koijärvi-laulun sanat. Kuva: Seppo Pessinen
Väki ei poistunut kaivinkoneen läheisyydestä poliisin kehoituksesta huolimatta. Selkään teipatuilla paperiarkeilla on Koijärvi-laulun sanat. Kuva: Seppo Pessinen

Fantastinen paikka

Jouko Alhainen on rakentanut kumppaneineen Koijärvelle uuden luontotornin ja keittiöllä varustettu kotakin on viimeistelyä vaille valmis.

Pentti Okkonen aterialla. Menossa neljän tunnin istunto kytkettynä kaivinkoneeseen. Kuva: Seppo Pessinen
Pentti Okkonen aterialla. Menossa neljän tunnin istunto kytkettynä kaivinkoneeseen. Kuva: Seppo Pessinen

– Koijärvellä käy tasaisesti retkeilijöitä, ja se onkin fantastinen paikka. Järven rantaan ei mene tietä, ja tornille joutuu kävelemään vähintään kilometrin. Koijärvi on arvostettu paikka, jonne tullaan nauttimaan luonnosta ja luonnonrauhasta, jota ei esimerkiksi Torronsuolla enää ole jostakin Nuuksiosta puhumattakaan, Alhainen sanoo.

Mitä taas neljänkymmenen vuoden takaisten tapahtumien vaikutukseen ihmissuhteisiin tulee, Alhainen katsoo tilanteen hyväksi.

– Uskon, että 99 prosenttia meistä ymmärtää, ettei Koijärvellä ollut kyse ihmisten vastakkainasettelusta. Ei minulla ainakaan ole eikä ole ollut mitään ketään vastaan, mutta ehkä jotkut vähän vielä väistävät toisiaan.

Koijärvi rauhoitettiin vuonna 1992. Se kuuluu nykyisin Natura-verkostoon ja valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.