JUTUT Loimaa

Kahden naisen kymmenen minuutin ideointi meni metsään Loimaalla

Metsänpeitto on runo- ja lauluesitys, joka vie turvaan ja suojaan, hiilinieluun ja ihmisyyden äärille.
Iina Wahlström ja Laura Kilpiö toteavat runoudella, musiikilla ja ihmissielulla olevan sijansa metsässä.
Iina Wahlström ja Laura Kilpiö toteavat runoudella, musiikilla ja ihmissielulla olevan sijansa metsässä.

Taannoin yhteisellä automatkallaan Iina Wahlström ja Laura Kilpiö puhuivat lähinnä itsekseen mahdollisista runo- ja lauluesityksistä.

– Kumpikin lausui taikasanoja, ja huomasimme puhuvamme samasta asiasta. Kymmenen minuutin ideoinnista syntyi sitä myöten neliosainen esityssarja, jonka pohjana ovat klassiset elementit maa, vesi, ilma ja tuli, ystävykset kertovat.

Kiertokulkua

Loimaan Teatterissa esitettävät runoihin ja musiikkiin puetut tarinat alkavat metsästä, moniulotteisesti kuten muidenkin elementtien osalta.

– Ensin on metsä, sillä syksy on myös elämän kiertokulkua. Se konkretisoituu, kun lehdet putoavat puista. Runoissa puu symboloi ihmistä, sitä, että olemme osa ketjua. Me kuihdumme pois kuten lehdet, mutta uusia tulee tilalle, Laura Kilpiö pohtii.

Ideointivaiheessa naisilla oli paljon puhetta metsän olemuksesta.

– Metsä tuo turvallisuutta ja suojaa. Se ei ole pelottava eikä ahdistava, Iina Wahlström toteaa.

Kilpiölle metsä on aina ollut perusturvallisuuden tyyssija, josta joutuu välillä pelottaviin paikkoihin kuten kaupunkeihin. Metsä on myös lapsuuden ihana seikkailu samaten kuin lapsuuden loppukin silloin, kun metsä hakataan.

Lähestymme metsää myös ilmastonmuutoksen kautta, hieman viittaamme metsätalouteenkin, siihen, miten luonnon monimuotoisuus alistetaan rahalle, Kilpiö kertoo.

Kuten metsä, ilma, vesi tai tulikaan ei ole esityksissä yksioikoista tulkintaa.

– Emme tiedä vielä, millaisiksi kolme muuta elementtiä esityksissämme muokkautuvat. Vesi voi olla myös Itämeren tai kotiseudun vesistön tila, ilma on varmaankin osin ilmastonsuojelua ja ilmastonsuojelusta piittaamattomuutta, tuli saattaa olla valo tai kaiken nielevä palo.

Loppuviimein kaikki tarinat kertovat ihmisestä.

Kolmas säie

Iina Wahlström ja Laura Kilpiö halusivat projektiinsa myös musiikkia. Osin laulut ovat tuttuja hittejä, osin vähemmän kuultuja sävelmiä.

– On esimerkiksi Juha Tapiota, mutta myös paikallista musiikkia kuten Iinan ja Antti Jaakolan tekemää. Esityksessä kuullaan myös Iinan uusia runoja, Kilpiö kertoo.

Naiset halusivat projektiinsa mukaan kolmannen säikeen, ihan oikean muusikon, ja sellaiseksi valikoitui helposti loimaalainen kitaristi Pekka Suhonen.

– Siksikin, että Pekka sai hämmästyttävän hienosti kiinni oudoistakin ideoistamme, ja hänen sovituksensa tuovat hienon lisän dramaturgiaan.

Wahlström toteaa roolit kokonaisuudessa vaihtuviksi.

– Laura lausuu enemmän ja itse laulan enemmän, mutta se menee myös toisinpäin. Musiikki vie tarinaa eteenpäin, Wahlström kertoo.

Tekijät ovat miettineet paljon myös yleisöä.

– Hengähdystaukoja pitää olla, sillä esityksissä on rankkojakin juttuja. Esitys kestää tunnin verran, ja siihen mahtuu kymmenen biisiä ja erimittaisia runoja.

Metsänpeitto-esitys on saanut nimensä Johanna Venhon runosta. Seuraavat klassiset elementit tekijäkolmikko tuo yleisölle runsaan puolen vuoden aikana. Osan pääsylipputuloista tekijät lahjoittavat luonnonsuojeluhankkeisiin.

Luonnollisesti – runoja ja lauluja osa 1 Metsänpeitto Loimaan Teatterissa su 24.11. klo 17.