Kansallispuvun osien yhdistäminen arkipukeutumiseen on trendikästä. Iina Wahlströmin hame kuuluu Porvoon kansallispukuun.
JUTUT Loimaa

Kansallispuku elää nousukautta

Vahvaa nousukautta elävä kansallispuku kiinnostaa yhä enemmän nuoriakin ihmisiä. Kansallispuku istuu myös kierrätyksen maailmaan etenkin, kun sen osia yhdistetään arkivaatetukseen.

Viime syksynä perustettiin valtakunnallinen Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry.

– Kansallispuvut elävät uutta tulemista. Esimerkiksi Facebookin Kansallispuku – Folkdräkt -ryhmässä on jo kuusituhatta jäsentä. Varmasti kiinnostusta pukuihin lisäsivät osaltaan lukuisat Suomi 100 -juhlavuoden tilaisuudet, yhdistyksen hallituksen loimaalainen jäsen Iina Wahlström pohtii.

Yhdistys pyrkii jakamaan kootusti tietoa kansallispuvuista sekä tuomaan harrastajat ja ammattilaiset yhteen.

– Moni kokee hankalaksi pukeutua kansallispukuun. Mietitään, mihin tilaisuuteen sen voi pukea päälleen ja meneekö kaikki sääntöjen mukaan. Toisaalta halutaan myös rikkoa rajoja yhdistelemällä kansallispuvun osia arkipukeutumiseen tai tuunaamalla huonoon kuntoon päässeitä pukuja.

Wahlström toteaa, ettei ole olemassa kansallispukupoliiseja, jotka sakottaisivat ”vääränlaisesta” pukeutumisesta.

– Yleisesti katsotaan, että jos esimerkiksi pukeutuu kokonaan kansallispukuun, ei ole kovin suositeltavaa yhdistellä eri pukujen osia. Paljon pohditaan sitäkin, minkälaiseen tilaisuuteen voi lähteä kansallispuvussa. Jos tilaisuus on omasta mielestä kansallispuvun arvoinen, silloin kansallispukuun voi pukeutua oli sitten kyse vaikkapa lapsen ristiäisistä tai taidenäyttelyn avajaisista.

Viisisataa erilaista pukua

Iina Wahlström tunnistaa sen, että edelleen kansallispuku mielletään lähinnä vanhempien ihmisten juhlavaatteeksi.

– Nykyisen buumin myötä kiinnostus kansallispukuja kohtaan on vahvasti lisääntynyt nuorempienkin joukossa. On paljon nuoria keski-ikäisiä, jotka ovat kiinnostuneita juuristaan ja sitä myöten myös kansallispuvuista. Iättömänä vaatteena kansallispuku istuu myös kierrätyksen ja kestävän kehityksen maailmaan varsinkin, kun sen osia yhdistetään muuhun pukeutumiseen, Wahlström toteaa.

Toisaalta käsityöharrastus on voimakkaassa nousussa, ja kansallispuvun tekemisen myötä pääsee kokeilemaan useita erilaisia tekniikoita.

– Itselläni on menossa kaksi kansallispukuprojektia. 1950-luvulta olevasta Vehkalahden puvusta puuttuu paita ja 1980-luvun Porvoon puvusta liivi. Tässä vaiheessa alan olla sitä mieltä, että teetän puuttuvat osat ammattilaisella.

Kansallispukujen esikuvat tulevat 1700–1800-lukujen taitteesta.

– Aikojen myötä muoti on heijastunut kansallispukuihinkin. 30-luvulla tehtiin aika vapaamuotoisia fantasiapukuja, 60-luvulla taas puvut olivat kapealinjaisia ja hameet melko lyhyitä. Nykyään tukeudutaan enemmän vanhoihin perinteisiin.

Suomessa on yli viisisataa erilaista miesten ja naisten kansallispukua, kun lasketaan eri aikakausien versiot. Aivan jokaisessa pitäjässä omaa pukua ei ole.

– Perinteet tuntevia ammattivalmistajia kyllä löytyy, mutta jonottamaan on hyvä valmistautua. Esimerkiksi Tori.fi-foorumilta saattaa löytää hyväkuntoisia ja kohtuuhintaisia käytettyjä pukuja.

Raita ry pyrkiikin kartoittamaan kansallispukujen tekijöitä ja välittämään tietoa eteenpäin.

– Yhdistys järjestää myös erilaisia tilaisuuksia ja tekee yhteistyötä monien toimijoiden kanssa. Esimerkiksi ympäri Suomea 5. elokuuta järjestettävien kansallispukujen tuuletuspiknikkien tiedotuksessa Raita ry. on mukana. Haluaisin tällaisen tapahtuman myös Loimaan seudulle, mielessä olisi jo hyvä paikka ja vetovastuun ottava tahokin, mutta toivoisin ideointiin ja järjestelyihin yhteistyötahoja. Mikäli joku kiinnostuu asiasta, minuun voi ottaa yhteyttä, Wahlström vinkkaa.