JUTUT Forssa

Katja Yli-Tokon lapsuudenkodissa oli paljon huostaan otettuja lapsia, ja sitä myöten Katjasta tuli isompana pienen pojan perhehoitaja.

Pienen pojan perhehoitajana toimiva Katja Yli-Tokko kokee tekevänsä palkitsevaa työtä.
Jatkossa Katja Yli-Tokko haluaisi hankkia lisää alan koulutusta ja keskittyä sitä myöten enemmän kriisilapsiin.
Jatkossa Katja Yli-Tokko haluaisi hankkia lisää alan koulutusta ja keskittyä sitä myöten enemmän kriisilapsiin.

Koijärveläisen Katja Yli-Tokon lapsuudenkodissa oli aina vilskettä.

– Alun pitäen äitimme kysyi meiltä biologisilta lapsiltaan, mitä mieltä olisimme, jos meille muuttaisi huostaan otettuja lapsia. Se sopi meille hyvin, ja asiat sujuivat sittemmin omalla painollaan, Katja kertoo.

Kun ensimmäinen lapsi saapui, Katja oli noin kaksitoistavuotias.

– Parhaimmillaan näitä lapsia oli viisi kerrallaan. Yritin ottaa heistä vähän vastuuta ja etenkin koetin olla roolimallina tytöille. Toki heillä oli erilaiset lähtökohdat eivätkä he kaikissa asioissa toimineet samalla tavalla.

Katja pohtii, ettei varmaankaan teini-ikäisenä aina ymmärtänyt näiden lasten ajatustenkulkua.

– Kuitenkin koin, että he kaikki ovat oikeasti siskojani ja veljiäni. Olen kuullut, että joissakin sijaisperheissä omat lapset ovat tulijoille mustasukkaisia, mutta ei meillä ollut sellaista.

Koira rauhoittaa

Katja Yli-Tokko lähti tukiperhekoulutukseen täytettyään kahdeksantoista vuotta.

– Siinä vaiheessa oli sellainen sopimus, että tavallaan lomitan tarvittaessa äitiäni, jotta hän pääsee välillä vähän irtautumaan, Katja kertoo.

Sittemmin Katja ja hänen puolisonsa päättivät ottaa kotiinsa tukilapsen.

– Poika on nyt yhdeksänvuotias ja hän on viettänyt viikonloppuja luonamme parin kolmen vuoden ajan. Mitään yllätyksiä ei hirveästi tullut alkuaikanakaan, sillä olin jo lapsuudenkodissani nähnyt ja kokenut niin paljon.

Koijärvellä poika viettää aikaansa yleensä yhden, joskus kaksikin viikonloppua kuukaudessa. Kesälomalla taas on pidempiä pätkiä.

– Kun hän tuli meille ensimmäistä kertaa, hän oli vähän ujo. Se meni kuitenkin pian ohi, kun tutustuimme. Löytyi myös yhteinen harrastus, ja nykyisin käymme aina uimassa, kun poika on meillä. Tullessaan hän ei vielä osannut uida, mutta nyt hän on jo oppinut ja tykkää hirveästi.

Välillä aikaa vietetään myös Katjan vanhempien luona muiden lasten seurassa.

– Saatamme olla yötäkin, ja silloin toinen vanhempieni koirista nukkuu pojan sängyssä. Uskonkin, että eläimillä on suuri vaikutus erityislapsiin. Jos lapsi on ylivilkas, eläimen läsnäolo rauhoittaa.

Jonkinlaisena ongelmana poika on kokenut sen, että Katjan luona ei ole pleikkaria.

– Siksi hän ei aina välttämättä haluaisi lähteä tänne, mutta kun hän tulee, hän kuitenkin viihtyy seurassamme. Hän on myös tosi kiltti lapsi.

Palkitsevaa työtä

Katja Yli-Tokko on miehensä kanssa pohtinut myös sijaisperheenä toimimista huostaan otetulle lapselle sitten, kun omat lapset on ensin hankittu.

– Senkin puolesta on ollut helppoa ryhtyä perhehoitajaksi, että mieheni vanhemmilla on myös huostaan otettuja ja tukilapsia, Katja kertoo.

Perhehoitajana toimimista Katja kuvailee palkitsevaksi.

– Siitä tulee hyvä olo, kun tietää, että vanhempi saa oikeasti omaa aikaa silloin, kun lapsi on meillä. Yhtä lailla palkitsevaa on ollut se, kun olen huomannut lapsen kiintyvän minuun ja tiedän, että hän tykkää olla seurassamme.

Outona Katja pitää sitä, että jotkut katsovat perhehoitajana olemisen merkitsevän helppoa tienaamista.

– Ei tätä kukaan rahan takia tee. Kuitenkin pitää kaiken aikaa olla läsnä sille lapselle ja tehdä erilaisia asioita hänen kanssaan. Ei näiden lasten käytöskään välttämättä aina ihan tavallista ole. Heillä saattaa olla traumoja ja aina on asioita, joita ei välttämättä ole osannut ajatella.

Luetuimmat