JUTUT Tammela

Kertun lapsuudessa joulua rakennettiin kuukausi, mutta tärkeintä oli yhdessäolo

Tammelan kirkonkylään muuttanut Kerttu Pura muistelee lämmöllä lapsuutensa jouluja, joita valmisteltiin perusteellisesti aina kuukauden verran.
Kerttu Pura muistelee suurella lämmöllä Portaan kylän yhteisöllisyyttä. - Nykyaikana ihmiset tahtovat olla niin omissa oloissaan, Kerttu toteaa.
Kerttu Pura muistelee suurella lämmöllä Portaan kylän yhteisöllisyyttä. - Nykyaikana ihmiset tahtovat olla niin omissa oloissaan, Kerttu toteaa.

Kerttu Pura muutti muutama viikko sitten Portaasta Tammelan keskustaan.

– Puolisoni kuoli kolme vuotta sitten, ja jäin yksin suureen taloon. Sieltä muuttaminen tuntui ja tuntuu edelleen haikealta, mutta se oli kuitenkin oma valintani, Kerttu kertoo.

Kun reki kaatui

Kerttu Pura muistelee lapsuutensa jouluja Intalan talossa Portaassa.

– Siihen aikaan jouluvalmistelut aloitettiin jo marraskuussa. Kaikki pestiin kaapeista, katoista ja seinistä lattiaan, verhot ja matot vaihdettiin juhlaviksi ja huoneet koristeltiin. Samaten jouluruokia ja -leivonnaisia tehtiin pitkään. Jouluksi meillä teurastettiin aina sika, ja vasikoista valmistettiin aladobia, Kerttu luettelee.

Paljon muistoja liittyy myös hevosen vetämään rekeen.

– Isä vei meidät lapset reessä koulun joulujuhlaan, jossa laulaminen oli aina suuri hetki. Usein reki sattui kaatumaan matkan varrella olevan karamellejakin myyneen kahvilan ja kaupan kohdalla.

Puhdas vahinko puolestaan tapahtui eräänä jouluna, jolloin kuusi ja verhot syttyivät tuleen.

– Joulun aikaan Portaassa eivät aina sähköt riittäneet, joten sähkökatkon varalta meilläkin poltettiin öljylamppuja. Kerran joku meistä lapsista kaatoi lampun, mutta palonalku saatiin nopeasti sammutettua.

Oma lukunsa oli aina joulupukin odotus.

– Kun alkoi kuulua kulkusten kilinää, tiesimme, että pukki on jo lähellä. Sisareni oli aina siinä vaiheessa lumivalkoinen, sillä häntä jännitti hirveästi.

Lahjaksi lapset saivat kaikenlaista kaunista, esimerkiksi räsynukkeja ja koristeita.

– Tärkeintä oli tunnelma ja yhdessäolo kuten edelleenkin. Olennaista oli jouluevankeliumin lukeminen, jonka jälkeen lauloimme yhdessä Enkeli taivaan. Se oli tapa, joka varjeli meitä.

Rakkaus löytyi naapurista

Kerttu Pura kertoo rakastuneensa 15-vuotiaana naapuritalon poikaan Eskoon. Kuusi vuotta myöhemmin pari vihittiin.

– Jouluun mies toi omat tapansa ja minä omani, mutta perusasiat pysyivät samanlaisina. Suursiivous tehtiin, itse leivoin aina paljon, ja joulupöydän piti olla täydellinen. Aaton päivällisen jälkeen tapana oli aina käydä appivanhempien luona niin sanotuilla yökahveilla, Kerttu kertoo.

Kahdenkymmenenviiden vuoden ajan Esko Pura kulki Helsingissä myymässä joulukuusia.

– Tuoreet tammelalaiset kuuset olivat kovin kysyttyjä pääkaupungissa. Itse toimin uskoon tultuani diakoniatyössä ja vein vanhuksille lahjapaketteja.

Perheen kaksi poikaa sai eräänä jouluna lahjaksi autoradan.

– Se oli mieluinen lahja. Pehmeitä paketteja lapset eivät juuri arvostaneet.

Kun pojat muuttivat lapsuudenkodista ja perustivat perheen, vanhempien joulunvietto muuttui.

– Haikeaa oli jo se, kun pojat olivat vaihto-oppilaina Yhdysvalloissa. Opettelimme viettämään joulua kahdestamme ja sitä, että annoimme nuorten perheiden olla myös omassa rauhassaan. Joulupäivää vietimme kuitenkin paljolti kaikki yhdessä. Myös ulkomaisia ystäviä meillä oli usein jouluna.

Joulun aikaan kuului sekin, että Kerttu kulki rukousystäviensä kanssa tapaninpäivästä loppiaiseen kauniisti puettuna viemässä joulun sanomaa taloihin soittaen ja laulaen.

Elämästä tuli hektistä

Kerttu Pura jäi leskeksi reilut kolme ja puoli vuotta sitten.

– Toivon pärjääväni tässä uudessa asunnossani pitkään, sillä laitoksissa vanhusten elämä on niin virikkeetöntä. Toivon myös, että pääsen joulukirkkoon. Sinnehän nykyihmiset eivät ehdi mennä enää autollakaan, kun heidän elämänsä on niin hektistä, Kerttu pohtii.

Joulun odotuksen ja täyttymyksen Pura toteaa tänä päivänä kovin erilaiseksi kuin ennen.

– Ennen ei vietetty joulunalusaikaa kaupoissa eikä myöskään tarvittu sitä, mikä ei ole välttämätöntä. Mutta ei enää tarvitse tehdä sellaista valtavaa joulusiivoustakaan.

Kertun joulusuunnitelmat eivät ole vielä lukkoon lyötyjä.

– Olen onnellinen tästä perheestä, joka minulla on nyt; omien poikien lisäksi on kahdeksan lastenlasta ja seuraavaakin polvea jo kuusi. Joulunviettoa ei vielä ole sen kummemmin suunniteltu. Varmasti yksinäisiäkin hetkiä tulee, mutta enhän minä oikeasti koskaan ole yksin, sillä Jeesus on aina vierelläni.

Luetuimmat