Koskelan torpan seinällä on Kirsti Niemistön isoäidin tekemä huoneentaulu. – Allekirjoitan sanoman. Tuntuu, että nykyisin annetaan liian helposti periksi, Niemistö pohtii.
JUTUT Urjala

Kotiseutuneuvos Kirsti Niemistölle torpparin vaimo Koskelan Alma on tärkeä hahmo

Väinö Linnan luoma Alma Koskela on urjalalaiselle Kirsti Niemistölle tärkeä henkilö. Torpparin vaimon periksi antamattomuutta ja sitkeyttä kotiseutuneuvos soisi näkevänsä nykyistä enemmän myös tässä ajassa.

Pari vuotta sitten urjalalainen Kirsti Niemistö oli tyrmistynyt.

– Kunnanjohtaja Hannu Maijala kertoi, että on tehty esitys kotiseutuneuvoksen arvon hankkimisesta minulle. Olin kauhuissani, sillä en ole tittelinkipeä enkä ole mielestäni neuvosainesta. Keskustelin kauan itseni, lasteni ja minulle arvonimeä ehdottaneen henkilön kanssa. Harkitsin asiaa monelta kantilta, Niemistö kertoo.

Vuoden kuluttua Maijala otti asian uudelleen puheeksi.

– Hän sanoi, että nyt pitäisi päättää. Samalla hän totesi, ettei monikaan hakemus mene läpi, joten minun ei pidä pettyä, jos minusta ei tulekaan neuvosta. Ei tullut mieleenikään, että siinä tapauksessa kuuluisi pettyä.

Niemistö sai kotiseutuneuvoksen arvon menneenä kesänä.

Torppa kiinnostaa

Kirsti Niemistö on ollut käsittämättömän monessa mukana. Hän lukeutuu Urjala-Seuran perustajajäseniin ja on yhä yhdistyksen hallituksessa.

– Olen karsinut luottamustehtäviä, mutta Urjala-Seuran lisäksi olen vielä esimerkiksi Väinö Linnan Seuran johtokunnassa ja sihteerinä Honkolan maa- ja kotitalousseurassa. Kaikenlaista olen tehnyt, koska tykkään Urjalasta ja urjalalaisista, Niemistö perustelee.

Auktorisoituna Urjala-oppaana Niemistö on toiminut lähes kymmenen vuotta.

– Koskelan torppa Honkolassa on minulle rakas paikka, missä on tilaa rauhoittua ja eläytyä menneisiin aikoihin.

Honkolan kartanoon kuuluneilla tiluksilla oli torpparina Otto Simola, jonka jälkeen torppa siirtyi tämän Helvi-siskolle.

– Helvi oli hieno sisäkkö, joka asui mieluummin kartanossa. 50-luvulla tässä oli vielä vuokralaisia viljelijöinä. Kunta osti torpan 80-luvulla, ja sittemmin päärakennusta kunnostettiin EU-rahalla.

Torppa vetää kesäisin paljon turisteja, joille Niemistö kertoo torpparin elämästä.

– Urjalan näytelmäpiiri esittää Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksen pohjalta kohtauksia. Leikin Koskelan Almaa, jota rakastan yli kaiken. Oikeasti Koskelan torppaa tällaisena ei ole ollut olemassa kuin Linnan mielikuvituksessa, mutta hetken eläytymisen jälkeen se on minulle todellisuutta.

Vellovia asioita

Kirsti Niemistö toteaa vuoden 1918 tapahtumien olleen tänä vuonna vahvasti esillä Urjalassa.

– Ehkä asioita velloo vielä syvällä. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten sisällissotaa käsiteltiin Honkolan perinnepiirissä, ja keskustelu oli paikoin kiihkeää, Niemistö muistelee.

Aikanaan Honkolassa hienostoa edustivat kartano ja pappila, toisaalla olivat torpparit.

– Honkolan kartanolla on upea historia. Omistajat ovat olleet kosmopoliitteja, joilla on ollut niin näkemystä kuin kokemustakin. Kartanonherra on täällä ollut jumalasta seuraava.

Niemistö pohtii, etteivät ollenkaan kaikki kartanon torpparit olleet punaisia.

– Moni halusi varmasti olla puolueeton. Torppari ei myöskään niin vain voinut lähteä sotimaan, sillä työt piti hoitaa ja perheen toimeentulo turvata. Siksi kaatuneissa onkin hirveä määrä alle parikymppisiä poikia ja tyttöjä. Kiinnostavaa on myös se, että kartanonrouva Sigrid Furuhjelm auttoi punaisten perheitä, vaikka hänen puolisonsa tuli ammutuksi sisällissodassa.

Sosiaalisen kontrollin Niemistö toteaa olleen kylässä todella tarkkaa ja myös pitkäikäistä.

– Itse muutin aikanani Honkolaan miehen perässä toiselta puolelta kuntaa. Olin talollinen ja minulla oli virka. Muistan, kun eräs vanhempi rouva pyysi anteeksi, kun oli sinutellut minua.

Tukea maajusseille

Kirsti Niemistö on kotoisin Kokon kylästä.

– Olen paljasjalkainen urjalalainen, joka on syntynyt Koijärvellä. Kokko liitettiin takaisin Urjalaan vuonna 1969, Niemistö kertoo.

Terveydenhoitajan virasta kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Niemistö toteaa Urjalan kylät mielenkiintoisiksi ja omanlaisikseen samaten kuin kylien asukkaat.

– Kotisairaanhoidossa olen ollut näköalapaikalla. Nyt ihmiset matkustavat ympäri maailmaa, mutta eivät tunne omaa kuntaansa. Kunta ja Urjala-Seura ovat vastanneet haasteeseen ja järjestäneet kyläretkiä ympäri Urjalaa.

Niemistöä ilahduttaa se, että Urjalassa vaalitaan perinteitä.

– Esimerkiksi Nuutajärven kartanon uusi omistaja Sauli Siekkinen on tehnyt suuren kulttuuriteon remontoimalla rakennuksen perusteellisesti. Samaten Honkolan kartanon nykyinen omistaja Robert Furuhjelm on kunnostanut kartanon mailla sijaitsevan entisen pappilan todella hienoksi.

Surullisena puolena Niemistö näkee sen, että väki vanhenee.

– Urjalan väestöstä yli 65-vuotiaita on jo 28 prosenttia. Nuoret lähtevät muualle opintojen ja työn perässä.

Silti Urjalassa on Niemistön mukaan paljon vireitä, tulevaisuuteen uskovia yrityksiä.

– On lisäksi isoja maatiloja. Pienemmillä tiloilla toimeentulon hankkiminen on entisestään vaikeutunut Venäjän pakotteiden myötä.

Niemistö toimii myös maataloustukihenkilönä.

– Entisenä maatalon emäntänä minulla on alaan kosketuspintaa, mutta olen myös hankkinut tukihenkilön koulutuksen. Tarjoan keskusteluapua ja neuvon, mistä hankalassa tilanteessa voi hakea apua. Kuulun lisäksi Maajussit-Facebook-ryhmään, jossa paljolti valetaan uskoa tulevaisuuteen.