JUTUT

Lihavien jatkuva syyllistäminen epäreilua – “On harhaa, että sohvalta lähteminen olisi kaikille yhtä helppoa”

Yhteiskunnallisista ilmiöistä tehdään yksilöä syyllistävä taakka, ja se on epäreilua. Johanna Ahola-Launonen toteaa väitöskirjassaan, että esimerkiksi ylipainoisten syyllistäminen nousee pärjäämiskulttuurissa esiin vähän väliä, vaikka hyvien valintojen tekeminen ei ole kaikkien ulottuvilla.
Kukaan ei pakota ihmistä syömään liikaa, mutta ihmisten elinolosuhteita muokkaavat aina monet erilaiset tekijät. "Syö vähemmän, liiku enemmän", ei välttämättä ole hyvä neuvo. Kuva: Leena Mörsky

Yliopistotutkija, VTT Johanna Ahola-Launonen pureutuu käytännöllisen filosofian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan yksilön syyllistämiseen.

– Yhteiskunnallisena teemana minua kiinnostaa oikeudenmukaisuuden lisääminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Bioetiikan ja terveystutkimusten kautta olen pohtinut, miten lisätä terveyttä ja toisaalta sitä, miten terveydestä keskustellaan, Ahola-Launonen kertoo.

Ahola-Launonen toteaa, että läpi ihmiskunnan historian toistuvissa sykleissä valtaapitävät moralisoivat ihmisten elintapoja.

– Vallassaolevilla on ollut sivilisaation alusta alkaen mielipide siitä, miten yksilön kuuluu elää. Tuoreimpiin esimerkkeihin kuuluu Suomessa Esko Ahon työryhmän vuoden 2005 mietintö, jossa puhuttiin läskikapinasta ja siitä, onko yhteiskunnallamme varaa maksaa yksilöiden huonoista elintavoista. Purskahduksia samasta tematiikasta tulee aika ajoittain, ja nyt meillä ollaan taas trendin aallonharjalla.

Valinnanvapauden harha

Johanna Ahola-Launonen toteaa, ettei kukaan aseella pakota ketään sytyttämään tupakkaa tai jäämään sohvalle. Silti tematiikka ei ole yksinkertainen, vaan monet erilaiset tekijät muokkaavat ihmisten elinolosuhteita.

– Yksilöiden valinnat ovat niin sanotusti vinoutettuja, ja vinouttajat löytyvät taustatekijöistä kuten sosioekonomisesta taustasta, koulutuksesta, kulttuurista ja elinympäristöstä, Ahola-Launonen sanoo.

Kyse onkin Ahola-Launosen mielestä siitä, kuinka vapaasti yksilö lopulta voi arkielämässään valintansa tehdä – myös ravinnon ja liikunnan osalta.

– Ihmisen käyttäytymistä sanelevat ympäristö ja monimutkainen verkosto. Kaikki eivät esimerkiksi voi vapaavalintaisesti tehdä tiettyä työtä. Voi olla niin, että asuinpaikkakunnalta juuri sellaista ei löydy, ja toisaalta varsinkin nuoret helposti ajautuvat samoihin ammatinvalintoihin, mitä kaveripiirissä on tehty. Toisille niiden ns. oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa kuin toisille.

Ahola-Launonen puhuu mielen laajakaistasta.

– Mielen voimavarat vaikuttavat tekemisiimme. Läpi elämän vaihtelee se, missä vaiheessa mihinkin resursseja riittää. Jos joutuu kaiken aikaa miettimään päivittäistä toimeentuloaan, perheen arjen pyörittämistä, omaisistaan huolehtimista ja siinä sivussa tekee henkisesti epämiellyttävää tai kuluttavaa työtä, jossa työnkuvaan ei pysty vaikuttamaan, ei päällimmäisenä mielessä ole se, että nytpä lähdenkin lenkille.

Terveys on paljon muutakin kuin oikeaoppinen syöminen tai liikunta.

– Toimivat läheissuhteet, hyvä työkyky, mielekäs työnkuva ja oikeudenmukainen työnjohtaminen esimerkiksi ovat asioita, joista terveys rakentuu. On hirveän kapeaa ajattelua puhua vain liikunnasta ja ruoasta ja fokusoida kalorimääriä. Kaikki tämä voi aiheuttaa syyllistymistä, ja sillä on paha kierre.

Syyllistäminen on tehotonta

Yliopistotutkija, VTT Johanna Ahola-Launonen toteaa, että vallanpitäjillä on sivilisaation alusta saakka ollut mielipide siitä, miten yksilön tulisi elää.

Johanna Ahola-Launonen toteaa, että elintapakeskustelussa syrjintä tuo yksilölle lisää kuormitusta.

– Erityisesti ylipainoisten syyllistäminen näkyy julkisessa keskustelussa. Suomessakin keskusteluissa puhutaan siitä, että miksi pitäisi tukea lihavia, jotka ovat itse aiheuttaneet elintapasairautensa. Ei ole välttämättä hyvä neuvo sanoa, että syö vähemmän ja liiku enemmän, Ahola-Launonen pohtii.

Ahola-Launonen toteaa, ettei puhu kenenkään puolesta eikä ketään vastaan.

– Puolustan sitä, että syyllistäminen ei ole tehokasta. Äärimmäisen epäreilua on tehdä yhteiskunnallisista ilmiöistä yksilöä syyllistävä taakka. Siksi syyllistämisestä pitäisi päästä pois ja fokusoida keskustelua kohti laajempia ratkaisuja.

Jos epäterveelliset syömistottumukset nähdään valtavana ongelmana, toimiviakin ratkaisuja on olemassa.

– Tutkimusten mukaan esimerkiksi elintarvikkeiden pienemmät pakkauskoot ovat asia, jolla pystytään tehokkaasti vaikuttamaan ihmisen kulutustottumuksiin. Kyse on myös elintarvikkeiden verotuksesta, siitä, minkälaisia tuotteita subventoidaan. Epäterveellinen ruoka on kaupassa aina halvempaa kuin terveelliset vaihtoehdot. Miksei subventoida korkeakuituisia ja vähärasvaisia tuotteita ja markkinoida niitä aggressiivisemmin?

Empatiakuilussa

Kyse on myös juurisyistä.

– Mielen resurssit vaikuttavat ihmisen tekemisiin, joten miksei niitä yritettäisi parantaa. Yksi keino laihtumiseen on perusturvan korottaminen. Mielen laajakaista on yksi suurin erottaja yksilöiden välillä taloudellisen niukkuuden ohella, Johanna Ahola-Launonen toteaa.

Niukkuustutkimuksen mukaan sosiaalipoliittinen nöyryyttäminen vie resursseja oman elämän hallinnasta.

– Yksi nöyryyttämisen muoto on lähettää ihminen luukulta luukulle ja taas takaisin. Nöyryyttäminen tuo mukanaan ennenaikaista eläköitymistä ja mielenterveysongelmia. Miksei siis mielenterveysasioissa rakenneta kansallisia talkoita ja auteta ihmisiä terapian tai hyvän hoidon piiriin.

Huono-osaisuustutkimus puolestaan puhuu empatiakuilusta.

– Nykyisin hyvin fyysinen urheilu on muodikasta. Helposti syntyy mielikuva, että miksei nuo lihavatkin vain lenkkeile, mutta on harhaa, että sohvalta lähteminen olisi kaikille yhtä helppoa. Ulkonäkö- ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa syöminen ja liikunta on helppo nostaa tikunnokkaan.