JUTUT Loimaa

Loimaalainen Anu Pitkänen valmentaa ringettejoukkuetta ja alkaa johtaa kuin nainen

Suomen Olympiakomitea haluaa lisää naisia urheilujohtajiksi ja valitsi koulutukseensa mm. loimaalaisen ringettevalmentajan Anu Pitkäsen.
Anu Pitkänen toivoo, että eri urheilulajeihin saataisiin seuratasolle nykyistä enemmän ammattivalmentajia.
Anu Pitkänen toivoo, että eri urheilulajeihin saataisiin seuratasolle nykyistä enemmän ammattivalmentajia.

Suomessa olympialajien lajiliittojen puheenjohtajista naisia on vain 14 prosenttia, hallitusten ja liittojen jäsenistä alle kolmannes. Lähes kolmannes lajiliitoista ei ole palkannut yhtään huipputason naisvalmentajaa.

Suomen Olympiakomitea haluaa kannustaa naisia liikunnan ja urheilun johtotehtäviin. Vastikään käynnistynyt Johtaa kuin nainen -hanke on merkittävä osa Olympiakomitean vastuullisuustyötä, jonka keskeisenä tavoitteena on päätöksenteon tasa-arvoistaminen.

Johtaa kuin nainen -koulutusohjelmaan on valittu kaksikymmentä naista eri lajien parista. Yksi heistä on loimaalainen Anu Pitkänen.

Miehiäkin tarvitaan

Tammelalaislähtöinen Anu Pitkänen aloitti vuoden alusta työnsä Suomen Kaukalopallo- ja Ringetteliiton toiminnanjohtajana.

– Koska olen aiemmin toiminut kansainvälisen ringetteliiton hallituksessa ja valmennan tällä hetkellä Forssassa ringetteä valtakunnallisessa sarjassa pelaavia C-tyttöjä, saatoin hakea Johtaa kuin nainen -koulutukseen, Pitkänen kertoo.

Pitkänen toteaa naisten olevan enenevissä määrin kiinnostuneita urheilujohtamisesta.

– Perinteinen kaavahan on ollut, että naiset menevät koulutus ja perhe edellä. Urheilukulttuuri on kuitenkin kehittynyt, ja on hienoa, että naiset pyrkivät valmentajiksi ja seurojen johtotehtäviin.

Pitkänen katsoo, että kun urheilujohtamisessa on mukana myös naisia, lapset ja nuoret saavat monenlaista mallia.

– Esimerkiksi moni nuorempana ringetteä pelannut äiti tulee uudelleen lajin pariin lastensa mukana ja alkaa valmentaa. Silti edelleen seurojen luottamushenkilöinä ja johtopaikoilla on selkeästi enemmän miehiä, kun taas naiset toimivat siellä työntekijäpuolella tai vapaaehtoisina. Varsinkin isoissa lajeissa johtajat ovat usein miehiä.

Miehiä ei Pitkäsen mielestä silti tarvitse syrjäyttää.

– On pelkästään hyvä asia, jos johtotehtävissä on molemmat sukupuolet edustettuina.

Esikuvat tärkeitä

Johtamisen Anu Pitkänen katsoo muuttuneen paljonkin.

– Varmaankin kaikissa lajeissa johtamistapa on aiemmin ollut nykyistä autoritäärisempää. Nyt ollaan menossa kaiken kaikkiaan valmentavaan ja ihmisläheisempään johtamiseen. Tyyli on enemmän koutsaavaa, ja urheilija on keskiössä.

Valmentamisen muutos vaikuttaa urheilijan kehittymiseen.

– Omalla persoonalla johtaminen on tärkeää. Tyttöurheilussa on olennaista, että tytöillä on esikuvia, esimerkiksi entisiä pelaajia lähellä heidän arkeaan.

Ringettessä naisvalmentajia näkyy, sillä laji on alun perin vain naisille suunniteltu.

– Toki erittäin hyviä, esimerkiksi jääkiekkotaustaisia miesvalmentajiakin on nykyisin. Forssassa naisia on hyvin saatu mukaan, mutta myös lastensa harrastamisen kautta lajiin tulleita isävalmentajia. Lajin erityispiirteet kyllä oppii kokemuksen myötä.

Ihanteellisena tilanteena Pitkänen pitää kuitenkin sitä, että päävalmentaja on ulkopuolinen suhteessa nuoriin.

– Se edesauttaa ryhmän tasapuolista hallintaa.

Itsensä Pitkänen arvioi vaativaksi valmentajaksi, jolla on kovat, mutta realistiset tavoitteet.

– Johdonmukaisella harjoittelulla ja työnteolla mennään kohti unelmia. Peli-ilo on todella tärkeä asia, pitää olla hyvä fiilis ja kivaa tekemistä. Joukkueurheilun paras anti on myös yhteistyön ja sosiaalisten taitojen oppiminen.

Lasten ja nuorten urheilussa ei Pitkäsen mielestä voi mennä tulos edellä.

– Tosin tänä päivänä nuorilla on paljon henkilökohtaisia tavoitteita, mikä on kohtuuhaastavaa valmentamisessa.

Pitkänen uskoo, että ajan mittaan eri lajeihin saadaan seuratasolle nykyistä enemmän ammattivalmentajia.

– Merkitseehän se valmennuksen laatu myös menestystä. Apukäsiä tarvitaan kuitenkin aina. Taustalla toimivat vapaaehtoiset ovat tärkeitä ja he tekevät todella arvokasta työtä.

Osa hyvinvointia

Anu Pitkänen toteaa, että vaikka urheilun pariin on perinteisesti päätynyt kilpailuhenkisiä nuoria, tänä päivänä painotetaan myös terveydellistä puolta.

– Urheilun harrastaminen on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja siksi seuroilta ja lajiliitoista odotetaan myös matalan kynnyksen tarjontaa. Opetus- ja kulttuuriministeriökin painottaa sitä, että tarjolla on oltava eritasoista urheiluharrastamista kaikenikäisille, Pitkänen sanoo.

Ei-kilpailullisen harrastamisen tärkeinä mahdollistajina Pitkänen pitää seurojen, kuntien ja koulujen yhteistyötä kuten esimerkiksi Liikkuvaa koulua, iltapäiväkerhoja ja KKI kunnossa kaiken ikää -toimintaa.