JUTUT Loimaa

Loimaalainen Outi on tyttärensä omaishoitaja – Vertaistukiryhmästä paljon apua

Loimaalaiselle Outi Järvelälle nuorimman tyttären autismidiagnoosi oli helpotus. – Vähitellen elämä on muuttunut rankasta siedettäväksi, Outi toteaa.
Outi Järvelä ei ole enää voinut pitää omaishoitajan vapaapäiviään, koska tytär ei suostu menemään hoitopaikkaansa.
Outi Järvelä ei ole enää voinut pitää omaishoitajan vapaapäiviään, koska tytär ei suostu menemään hoitopaikkaansa.

Outi Järvelän nuorin tytär Enna oli erilainen lapsi jo vauvana.

– Hän ei tykännyt olla sylissä eikä ottanut katsekontaktia. Tyttö huusi iltaisin ja öisin selkä kaarella. Vain musiikki rauhoitti, Outi kertoo.

Outi koki kadottaneensa äitiyden osaamisen, masentui ja sairastui.

– Se oli äärimmäisen rankkaa aikaa. Lähdimme mieheni Timon kanssa hakemaan apua, mutta sekään ei ollut helppoa. Tein itsestäni lastensuojeluilmoituksen, jotta asia etenisi ja otettaisiin vakavasti. Viimein TYKSissä tehtiin kattavat tutkimukset ja arvioinnit. Ennalla todettiin lapsuusiän autismi, mutta diagnoosi muuttui sittemmin epätyypilliseksi autismiksi ja lieväksi kehitysvammaksi.

Diagnoosin saaminen oli helpotus.

– Sitä kautta pystyimme rakentamaan arkeamme eri tavalla. Sain ainakin tietää, etteivät lasten ongelmat johtuneet minun käytöksestäni. Aiemmin ammatti-ihmiset sanoivat minulle, että lapset oireilevat, kun äiti on niin väsynyt.

Vaikeassa tilanteessa perhe muutti Raisiosta Loimaalle lähemmäs Outin sukulaisia.

– Ryhdyin Ennan omaishoitajaksi kymmenen vuotta sitten. Uudella kotipaikkakunnalla löysin Loimaan Seudun Omaishoitajat ja Läheiset -yhdistyksen, mistä lähdin hakemaan vertaistukea. Se auttoi paljon, ja Ennakin on saanut apua musiikkiterapiasta ja neuropsykologisesta valmennuksesta. Hän on oppinut tuntemaan itseään ja hallitsemaan tunteitaan.

Oikeus aikuistua

Outi Järvelän Enna-tytär on nyt melkein 14-vuotias. Vanhin, 21-vuotias tytär on jo muuttanut kotoa, pari vuotta Ennaa vanhempi keskimmäinen asuu vielä kotona.

– Olen lähes koko ajan käynyt töissä. Se onnistuu, kun taksi hakee aamulla Ennan kouluun ja tuo iltapäivällä takaisin. Itse olen yleensä jo silloin kotona. Vanhempia tyttöjä en ole halunnut ottamaan vastuuta vaativasta lapsesta. Hän vie vieläkin aika lailla kaiken huomion, ja sisarkateutta on ollut hyvinkin paljon, Outi kertoo.

Enna käy seitsemättä luokkaa erityispienluokassa Hirvikosken yhtenäiskoulussa.

– Yläasteen jälkeen hän varmaankin jatkaa opintoja. Tällä hetkellä hän haluaisi opiskella vaikka miksi, mutta eiköhän se oma ala löydy.

Outi uskoo, että tytär pystyy tulevaisuudessa asumaan tuetusti sellaisessa asumisyksikössä, missä on aina joku aikuinen paikalla.

– Olen sitä mieltä, että aina jokainen muuttaa pois kotoa. Jokaisella on oikeus aikuistua omaan elämäänsä.

Omaishoitoyhdistyksellä on yhä suurempi rooli Outin elämässä.

– Ensin vedin vertaistukiryhmää, ja puolisen vuotta sitten minusta tuki omaistoiminnan ohjaaja.