JUTUT Loimaa

Loimaalaistaustainen Miisa Lindén oli ujo lapsi, josta tuli teatteriammattilainen – Monella kollegalla on sama tarina

Monipuolista uraa näyttelijänä ja ohjaajana tehnyt Miisa Lindén löysi teatterista sen jutun, jonka avulla introvertti alkaa hengittää.
Miisa Lindén oli nuorena tyttönä niin ujo, ettei laulanut edes kotona yksin ollessaan. Edelleen Lindén pitää itseään introverttinä.
Miisa Lindén oli nuorena tyttönä niin ujo, ettei laulanut edes kotona yksin ollessaan. Edelleen Lindén pitää itseään introverttinä.

Nuorena tyttönä loimaalaissyntyinen Miisa Lindén oli niin ujo, ettei koskaan suostunut esiintymään koulun juhlissa.

– En laulanut edes kotona, en silloinkaan, kun olin yksin. Koulussa esitelmien pitäminen oli kauheaa, kun olin koko ajan pyörtymispisteessä, Lindén muistelee.

Siksi Lindénille itselleenkin tuli yllätyksenä se, että teatterin tekeminen alkoi vetää voimakkaasti puoleensa.

– Turun Kaupunginteatteri oli lähellä, ja Ahaa Teatteri kävi yhteiskoululla esiintymässä. Aloin miettiä, että olisikohan teatteri se juttu, jonka avulla minä introvertti alan hengittää ja olla elämässä mukana. Myöhemmin olen keskustellut ujoudestani muiden näyttelijöiden kanssa, ja moni heistä on kertonut samankaltaista tarinaa.

Tunteellinen Päätalo

Päästyään vuonna 1976 ylioppilaaksi Miisa Lindén haki joka paikkaan, mm. Teatterikorkeakouluun ja Turun Kaupunginteatteriin.

– Pääsin Kellariteatteriin ja olin siellä vuoden ennen kuin lähdin Tampereelle opiskelemaan draamaa, Lindén kertoo.

Sittemmin Ahaa Teatteri pyysi mukaan turneelle.

– Olin kuusi vuotta rundilla, joka ulottui Hangosta Utsjoelle ja joka paikkaan niiden välillä.

Lindén pääsi myös näyttelemään Vanhasen Riittaa Metsolat-sarjaan, jota hän myöhemmin kirjoittikin. Sittemmin hän toimi Uusi päivä -sarjan käsikirjoittajana.

– Yksi suurimpia juttuja urallani on ollut se, kun Gummerus kysyi, voisinko dramatisoida Kalle Päätalon tekstejä. En ollut koskaan ajatellut lukea riviäkään Päätaloa, mutta sitten oli pakko. Huomasin, että tarinat ovat hienoja, hyvin kirjoitettuja ja henkilöt poskettomia.

Jännittäjä astui taas esiin, kun Lindén matkasi tapaamaan kirjailijaa.

– Mietin, että miten hän mahtaa suhtautua, kun tällainen aika nuori nainen alkaa dramatisoida hänen juttujaan. Kansalliskirjailija oli ensi tapaamisella yhtä jännittynyt. Kun olimme aikamme tehneet töitä yhdessäkin, hän pohti, että ehkä minä olen juuri naisena tuonut jotakin uutta tarinaan. Miespuoliset tekijät olivat enemmän katsoneet tekstien työnkuvausta kuin tunnetta.

Päätaloa Lindén luonnehtiikin äärimmäisen tunnevaltaiseksi persoonaksi.

– Hän oli lämmin, feminiininen kirjoittaja, joka kertoi tunteistaan itseään säästämättä.

Pienen tarinan suuruus

Miisa Lindénillä on monta titteliä: näyttelijä, ohjaaja, dramatisoija ja käsikirjoittaja.

– Teatteri on esittävän taiteen kuningaslaji. On maagista, kun edessä on elävä ihminen, joka hikoilee, on lihaa ja verta. On olemassa vain se ainutkertainen hetki, jota ei voi toistaa.

Lindén pitää surullisena sitä, että teatteri on alkanut ottaa vaikutteita teknisistä lajeista kuten videotaiteesta.

– Toivoisin teatterin palaavan juurilleen. Elävän ihmisen kohtaaminen silmästä silmään on teatterin voima, jolla voi nostattaa suuria tunteita.

Sisällöllisesti Lindéniä kiinnostavat tarinat, missä on oikeasti pieni ihminen.

– Se miten pienen ihmisen tarinasta tulee suuri. Me olemme pieniä ja silti yritämme kamppailla täällä sankarillisesti.

Lindén aloitti näyttelijänä ja sanoo edelleen omaavansa näyttelijän sielun.

– Tunteet ovat näyttelijän työkaluja, ja näyttelijän pitää heti avata itsensä vieraallekin ohjaajalle. Olen huomannut, että usein samastun näyttelijään ja elän hänenkin luomisvoimaansa.

Vaikuttavia naisia

Miisa Lindén on kohdannut matkan varrella useita ihmisiä, joilla on ollut häneen suuri vaikutus.

– Radioteatterin näyttelijä Eriikka Magnussonilla on ollut opettajana minulle suuri merkitys. Hän on ollut ihminen, jolle olen voinut soittaa yölläkin, jos jokin asia on painanut. Eriikka on hyvä kuuntelija, Lindén sanoo.

Pirkko-Liisa Tikalta Lindén on ottanut laulutunteja.

– Hän on hirveän hyvä opettaja, jonka tunnilta lähdin aina puoli metriä pidempänä. Pirkko-Liisa löysi minusta jotakin sellaista, jonka olemassaolosta en tiennyt.

Tove Idströmin kanssa Lindén on tehnyt elokuvakäsikirjoitusta.

– Hänen ansiostaan aloin nähdä kirjoittamisen aivan uudella tavalla. Monilla pienilläkin kohtaamisilla on ollut minulle suuri merkitys.

Loimaalaisuus ei lähde

Miisa Lindén on ohjannut Kokkolan Kaupunginteatterissa kolmen vuoden ajan. Ensi kuussa ensi-iltaan tulee hänen ohjaamanaan Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä.

– Yhteisö on pieni ja kiva, mutta asun edelleen Tampereella, vaikka olenkin töissä milloin missäkin päin Suomea. Pispala on kotini, ja parvekkeelta katselen Pyhäjärveä. Olen aina kaivannut veden läheisyyttä, joskin Loimaalla pelkäsin Loimijoen liejupohjaa ja iilimatoja, kertoo.

Loimaalaistausta merkitsee Lindénille paljon.

– Loimaa on pieni paikka, missä on valtavan voimakas yhteisö. Loimaalaisissa on tietynlaista arvokkuutta; ei siellä koskaan mietitä, että onpa tämä meidän elämämme pientä, Lindén pohtii.

Saviseutulaista huumoria Lindén pitää ainutlaatuisena.

– Sitä eivät ulkopuoliset välttämättä edes ymmärrä. Jaakolan Pirkko on tehnyt murteesta räävitöntä ja roisia taidetta, joka ei kuitenkaan ole julmaa.

Loimaalaisuus ei lähde Lindénistä.

– Tuntuu kuitenkin, että olen joka paikassa erilainen ja ajattelen paikasta riippuen eri tavalla.

Välillä Miisa Lindénistä tuntuu siltäkin, että olisi ihanaa olla vain kotona.

– Ja sitten kun tosiaan olen kotona vaikkapa pari kuukautta, mietin, että olisipa kiva tehdä jotakin ihmisten kanssa. Että pääsisi pian kiinnittymään johonkin juttuun, Lindén kertoo.

Lindén miettii, missä asuisi ja mitä tekisi, jos ei olisi löytänyt teatteria.

– Tykkäisin varmaankin olla eläintenhoitaja. Pikkutyttönä kirjoitinkin Korkeasaaren johtajalle kirjeen, jossa kerroin, että haluaisin sinne töihin. Ystävällisessä vastauksessa pahoiteltiin sitä, etteivät he valitettavasti voi tarjota minulle työpaikkaa niin nuorelle ihmiselle.