JUTUT Forssa, Jokioinen

Löytöeläinkodit täyttyvät hylätyistä kissoista syksyisin

Hylättyjä kissoja päätyy perinteisesti ilmojen kylmetessä löytöeläinkoteihin odottamaan uutta elämää hyvässä hoidossa. Maatiaiskissojen status on heikko; niitä lahjoitetaan ilmaiseksi kenelle tahansa, ja sitä myöten ne myös jäävät liian usein oman onnensa nojaan.

Hemmu on pieni, kirjava tyttökissa, joka itkee surkeasti. Hemmu päätyi kesällä kolmen pentunsa kanssa Jokioisten Minkiöllä toimivaan Löytöeläinkoti Käpälämäkeen.

– Kukin pennuista on jo saanut uuden kodin, ja toivottavasti sellainen löytyy Hemmullekin, löytöeläinkodin hoitaja Pirkko Kuisma toteaa.

Tienvarteen pudotetut

Käpälämäessä on asunut löytöeläimiä, käytännössä kissoja, jo vuodesta 2014 alkaen. Kissoja tulee Jokioisten Eläinsuojeluyhdistyksen alueen jokaisesta kunnasta, ja Pirkko Kuisma tietää kokemuksesta, että ruuhkaisin aika on alkamassa.

– Kun ilmat kylmenevät, kissoja hakeutuu ihmisten pariin, jotka puolestaan tuovat eläimet meille, Kuisma kertoo.

Välillä Käpälämäessä on täyttä, mutta tällä hetkellä kissoja on vain muutama.

– Osa näistäkin on jo menossa uuteen kotiin, ja kissat on sitä myöten leikattu. Kesällä oli Hemmun pentujen lisäksi muutama muukin pentue ja myös yksittäisiä pentuja. Niitä ovat ihmiset löytäneet tienpientareiltakin, joten kaiketi ne on sinne vain tiputettu.

Osin ihmiset ovat löytäneet pentuja kotinurkistaan ja tuoneet ne hoitoon.

– Esimerkiksi vanhoissa navettapaikoissa on paljon kissoja.

Toisinaan, kun kissamäärä kasvaa hallitsemattomaksi, kaikkia pieniä karvakavereita ei voi pitää.

– Leikkauttaminen ei kuitenkaan ole suuri vaiva. Se on vain yksi eläinlääkärikäynti eikä edes kohtuuttoman kallis reissu. Eläinsuojeluyhdistys korvaa meiltä leikkaukseen menevien tyttökissojen osalta 50 euroa ja poikakissojen leikkauttamisesta 30 euroa. Omavastuuosuus jää pieneksi.

Lisäksi eläinsuojeluyhdistys kustantaa turvasirun, jonka kissa saa leikkauksen yhteydessä.

– Periaatteessa omistaja löytyy hyvin sirun perusteella, mutta jos sirua ei ole päivitetty, se ei enää olekaan helppoa.

Aina ei onnistu

Pirkko Kuisma kertoo, että harva löytöeläinkotiin päätyvä kissa palaa takaisin alkuperäiselle omistajalleen.

– Ihmisillä on monenlaista suhtautumista kissoihinsa. Onneksi suurimmalle osalle kissa on se tärkeä lemmikki ja perheenjäsen, mutta tällaisten omistajien kissat päätyvät meille vain harvoin esimerkiksi siksi, että suuri osa kissoista elää sisäelämää, Kuisma pohtii.

Joskus kissa saattaa silti päästä karkuun tai saada muuten vain päähänsä lähteä omille retkilleen ja eksyä.

– Ne kissat löydetään meiltä pian. Samaten karanneet koirat, joita on kovin harvoin. Yleensä koirien osalta on niin, että omistaja löytyy vuorokauden sisällä.

Kuisma miettii, miksi kissaan suhtaudutaan liian usein hälläväliä-asenteella.

– Tästä on puhuttu niin paljon, mutta ongelma ei katoa mihinkään. Koirista maksetaan aina jotakin, mutta kissoja tarjotaan lehti-ilmoituksissakin yleisesti ilmaiseksi kenelle tahansa, joka sen kissan viitsii ottaa.

Toisinaan käy niin, että otetaan pieni, suloinen ja hellyttävä kissanpentu, josta kuitenkin ajan myötä kasvaa aikuinen.

– Sitten kissa ei ehkä enää miellytäkään, ja se annetaan pois.

Kuisma kertoo löytöeläinkodin kissoihin liittyvän tiedotuksesta huolimatta väärinkäsityksiä.

– Joskus ihmiset kuvittelevat, että täältä voi hakea eläimen ilmaiseksi. Kun kerron, miten asiat toimivat, saatetaan lähteä pois ja sanoa, että he sitten hakevat naapurin tallista ilmaisen kissan.

Kun löytöeläinkodissa oleva kissa saa uuden kodin, kissasta veloitetaan leikkauksesta ja siruttamisesta aiheutuvat eläinlääkärikulut sekä 50 euroa arvonlisäveroineen.

– Vuosittain meillä on 50–60 kissaa. Lakisääteisesti meidän tulee pitää kissaa vähintään viidentoista vuorokauden ajan täällä, mutta käytännössä kissat asuvat Käpälämäessä niin kauan, kunnes ne saavat uuden kodin. Eläinsuojeluyhdistys kerää kissanruokaa tapahtumissaan, ja sen turvin nämä kaverit elävät meillä.

Aina kaikki ei pääty onnellisesti.

– Pahasti sairaat kissat ovat luku sinänsä, mutta aika hankalaa on sellaisenkin kissan kanssa, joka ei aikuisikäänkään tultuaan ole koskaan ollut ihmisen kanssa tekemisissä.