JUTUT Forssa

Minella haluaa murtaa vammaisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja – Filosofian maisteri tähtää opettajaksi

Esikoulussa lastentarhanopettaja sanoi, ettei Minellasta tulisi koskaan yhtään mitään. Sen jälkeen Minella on raivannut tiensä läpi koulutuspolun erinomaisin arvosanoin.
Minella Salonen haaveilee äidinkielen opettajan työstä yläluokilla.
Minella Salonen haaveilee äidinkielen opettajan työstä yläluokilla.

Forssalaislähtöinen Minella Salonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta.

– Olen aina haaveillut maisterin tutkinnosta niin kuin jotkut haaveilevat lottovoitosta, mutta ajatellut, että ei sitä kuitenkaan tule, Minella Salonen kuvailee.

Lähes 25 vuotta sitten 25-viikkoisena ja 770 grammaa painaneena keskosena syntyneellä Minella Salosella on lievä cp-vamma, jonka vuoksi hän on kohdannut elämässään erilaisia ennakkoluuloja. Varsinkin kouluvuosien alkutaipaleella Minellan äidiltä vaadittiin taistelutahtoa, jotta tytär saisi tasavertaiset mahdollisuudet muiden lasten kanssa.

– Esikouluvuoden kevät oli yhtä lyttäämistä. Minulle sanottiin, ettei tytöstä ole mihinkään tai ettei hänestä koskaan tule mitään. Häntä ei haluttu päästää normaaliin kouluun, koska ei olisi kuulemma pärjännyt siellä, ja liikuntatunneillakin olisi ollut vain hidasteena muille, Pirjo Salonen muistelee.

Taistelu kannatti

Pirjo Salonen joutui taistelemaan tyttärelleen oikeuden osallistua yleiseen opetukseen.

– Minulle sanottiin, ettei Minellasta ole kouluun, koska ei hän osaa lukeakaan. Minä vastasin, että taidan olla vähän vanhanaikainen, kun luulin, että koulussa opitaan lukemaan. Sanoin, ettei Minella tyhmä ole ja vaadin, että hänellä olisi oikeus edes kokeilla opiskelua yleisessä opetuksessa.

Lopulta Minella pääsi aloittamaan peruskoulun Kuhalan koulussa.

– Se oli kuin taivas esiopetukseen nähden, josta lähdimme monesti itkien viikonlopun viettoon, Pirjo Salonen kertoo.

Näpäytys vähättelijöille

Minella Salonen tiesi jo 8-vuotiaana haluavansa tulla opettajaksi. Haave tarkentui äidinkielen opettajan työhön yläasteella, jossa hän inspiroitui äidinkielen opettaja Päivi Mathlinista.

– Hän oli aivan mahtava opettaja. Muistan yhden kirjallisuusesseen, josta sain arvosanaksi 10-. Luimme John Steinbeckin Helmen, jota pidin kyseenalaisena ja tarpeettomana. Päivi Mathlin kommentoi, että olin ensimmäinen oppilas, joka oli haukkunut Steinbeckin tuotantoa pöyristyttäväksi ja pystynyt perustelemaan sen, Minella Salonen naurahtaa.

Forssan yhteislyseosta Minella kirjoitti huikeat paperit: neljä laudaturia ja kolme eximiaa.

– Tuntui hyvältä näpäyttää aiempia vähättelijöitä, hän myöntää.

Harrastuksesta idea gradulle

Lukion jälkeen Minella Salonen haki opiskelemaan sekä Tampereen että Turun yliopistoihin. Tampereella pääsykoepäivänä selvisi, että tietämättömyyttä saattoi ilmetä myös yliopistomaailmassa.

– Yliopiston henkilökuntaan kuuluva nainen puhui minulle hitaasti ja inhottavan selkeästi. Myöhemmin hän oli tiedustellut oppaana yliopistolla olleelta veljeni naisystävältä, että ymmärränkö puhetta.

Minella Salonen valittiin opiskelemaan sekä Turkuun että Tampereelle. Hän valitsi Turun yliopiston, jossa on viihtynyt erinomaisesti.

Opintojen vastapainona Minellalle ovat toimineet esimerkiksi teatteri ja pakohuonepelit, joihin myös hänen gradunsa liittyi.

– Tein graduni direktiiveistä pakohuonepeliryhmien keskusteluissa.

Arkisia haaveita

Tulevaisuudessa Minella Salonen haluaa murtaa vammaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita työnsä kautta. Hän haaveilee äidinkielen opettajana työskentelemisestä yläluokilla.

– Minusta yläkouluikäisten joukkoon pitäisi tuoda mahdollisimman paljon eri vähemmistöryhmien edustajia opettajiksi, jotta nuoret altistuisivat erilaisuudelle, Salonen toteaa.

Hän toivoo, että myös työnantajat ymmärtäisivät, ettei cp-vamma vaikuta hänen työkykyynsä.

– Olisin seitsemännessä taivaassa, jos saisin töitä. Haaveilen aika lailla arkisista asioista, toisin kuin ehkä muut ikäiseni tänä päivänä. Toivon, että tulevaisuuteni lukeutuu työ, mies, lemmikki ja lapsia.