Matti Honkoselta sujuvat tarvittaessa niin baarimikon ja kokin kuin portsarinkin hommat.
JUTUT Ypäjä

Matti Honkosen sai Vuoden ypäjäläinen teko 2018 -kunniamaininnan – ”Pitääkin olla erilainen eikä kulkea jonon jatkona”

Ravintolan pyörittäminen on nyt Matti Honkosen juttu. Vielä vähän ravihevosten kanssa tekemisissä oleva Karrinpuomin omistaja asuu Turussa ja kiittelee itseään siitä, ettei kuutisen vuotta sitten tehnyt maailman suurinta virhettä.

Kulttuuri Puomin viime lauantain joulumarkkinoilla paljastettiin Vuoden ypäjäläinen teko 2018 -kunniamaininnan saaja. Arjen sankaruudesta eniten ääniä keräsi Karrinpuomin ravintoloitsija Matti Honkonen. Äänestäjät perustelivat valintaansa mm. sillä, että Honkonen on loistava persoona, ja lisäksi Karrinpuomista saa jälleen paikan päällä tehtyä pizzaa.

– Persoona… no, kyllähän pitääkin olla erilainen eikä kulkea jonon jatkona. Varmaankin tällä alalla myös persoonallisuus on eduksi, mutta koen tunnustuksen niin, että se on nimenomaan Karrinpuomille hieno kunnianosoitus, itse ravintolalle, asiakkaille ja henkilökunnalle. Karrinpuomi on vain kummasti henkilöitynyt minuun, vaikka ravintola on ollut tässä paikassa jo vuodesta nakki, Honkonen pohtii.

Tallista ravintolaan

Matti Honkonen on toiminut Ypäjällä 80-luvulta alkaen lähinnä ravihevosten parissa. Karrinpuomin Honkonen osti noin kuusi vuotta sitten, kun ravintolatyöstäkin oli kertynyt paljon kokemusta ekstraajana eri paikoissa.

– Olin jo aiemmin tiedustellut Resteliltä, onko Karrinpuomi myynnissä. Ei ollut silloin, mutta sittemmin Restel otti yhteyttä, ja tarjouksia heiteltiin puolin ja toisin. Mietin yhden päivän, ja sitten tehtiin kaupat, Honkonen kertoo.

Ravintoloitsija ei ole katunut päätöstään.

– En ikinä kadu mitään, mitä olen tehnyt. Sehän on aivan turhaa, kun ei tehtyä kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omat haasteensahan ravintola-alalla on ollut ja uusia tulee koko ajan.

Aluksi Honkonen teki perusremonttia ravintolassaan ja rakensi laajennuksen myötä mm. esiintymistilan bändeille. Nyttemmin keittiötä on laajennettu.

– Keittiön laajennus oli onnistunut veto, sillä ruokailijoita käy täällä tosi paljon. Ilman ruokapuolta olisin aika jyrkässä alamäessä. Ravintoloihin tullaan viettämään iltaa yhä myöhemmin, joten ei siitä alkoholin anniskelusta hirveästi kassaan kerry.

Honkonen kertookin, ettei ole paljon pohdittavaa siinä, pestaako viikonloppuilloiksi jatkossa kolme portsaria vai sulkeeko ovet jo klo 2 yöllä nykyisen klo 3:n sijaan.

– On selvää, että keskityn entistä enemmän ruokiin. Pizzauuni on hankittu, ja se oli myös ehdottomasti hyvä päätös.

Honkonen vaihtelee rooliaan Karrinpuomissa tarpeen mukaan. Mies voi olla tarvittaessa portsarina, baarimikkona, kokkina tai kaikissa rooleissa.

– Onneksi minulla on kuitenkin hieno, ammattitaitoinen henkilökunta, jolle voin ja haluankin antaa paljon vastuuta. Tykkään kyllä pyöriä työntekijänä muiden mukana ja varsinkin laittaa ruokaa. Salaattienkin tekeminen on mielestäni nykyisin ihan huippujuttua, sillä siinä saa käyttää mielikuvitusta.

Karrinpuomissakin panostetaan kotimaisuuteen ja lähiruokaan.

– Vaikka harvemmin täällä maalla ruoan alkuperästä kysellään. Itselleni on silti tärkeää tietää, mistä raaka-aineet tulevat.

Elämän hevonen

Matti Honkonen kertoo kiinnostuksensa hevosiin hieman hiipuneen.

– Nyt on tämä ravintolajuttu, mutta ei sen lopullista tarvitse olla. Ehkä joskus taas keksin jotakin muuta, sillä minulla riittää päähänpistoja ja tartun helposti hetkeen. Tosin iän myötä olen vähän oppinut miettimään etukäteen, vaikkei mikään asia miettimällä paranekaan, Honkonen toteaa.

Hevosurheilu-uralla Honkosen tähtihetki oli Oulun vuoden 2010 kuninkuusravien loppukilpailu, jossa Honkonen ohjasti elämänsä hevosen, ori Kokevan yhdeksännelle sijalle.

– Sellainen huippuhevonen osuu vain kerran elämässä kohdalle.

Vuoden vaihtuessa 22 vuoden ikään tuleva Kokeva tekee tätä nykyä siitosoriin töitä Porin suunnalla. Honkonen omistaa Bella Varjosen kanssa yhden Kokevan pojista, Varjokaverin, joka asuu Ypäjällä Honkosen entisessä kotitallissa.

– Välillä käyn hevosella ajelemassa, mutta kilpailuihin aikani ei riitä. Eikä motivaatiokaan.

Honkonen piti kahdenkymmenen vuoden ajan tallia, missä parhaimmillaan – tai pahimmillaan – asui viisitoista hevosta.

– Sinä aikana olin yhteensä kolme viikkoa poissa Ypäjältä. Kävin Budapestissa ja Elitloppetissa. Tallin pitäminen on vähän vaikeampaa kuin ravintolan. Hevosia ei voi jättää yksin, mutta ravintolan ovet voi sulkea, jos ei ole työntekijöitä. Hevoset tarvitsevat liikuntaa, ruokaa ja vettä, mutta ravintolassa lasit eivät huuda, että tulepa Matti heti kaatamaan meihin viinaa.

Honkonen on asunut Turussa jo useamman vuoden.

– Viihdyn kaupungissakin. Siellä saa olla rauhassa, kun kukaan ei tunne. Kun ostin Karrinpuomin, ajattelin, että rakennan itselleni asunnon ravintolan yläkertaan. Onneksi tajusin nopeasti, että se olisi kyllä ollut maailman suurin virhe, Honkonen nauraa.