JUTUT Loimaa

Monen loimaalaisen juuret ovat Kurkijoella: ”Karjalaisella verenperinnöllä on monelle suuri merkitys”

Rajan taakse jääneellä Kurkijoella on myös monen loimaalaisen juuret. Osa heistä matkustaa vanhempiensa ja isovanhempiensa kotiseudulle vuosittain.

Sanomalehti Kurkijokelainen päätoimittaja Helena Sulavuori toteaa Kurkijoen edelleen kauniiksi seuduksi.

– Kurkijoki sijaitsee keskellä luonnonmaisemaa seitsemän kukkulan ympäröimänä, mutta moni asia on muuttunut sen jälkeen, kun suomalaiset lähtivät sieltä vuonna 1944, Sulavuori kertoo.

Peltoaukeat ovat vaihtaneet paikkaa, eikä suurten sovhoosien kokonaisuudesta ole paljon jäljellä.

– Kun Kurkijoki kuului vielä Suomelle, siellä oli 38 kylää. Nyt suurin osa kylistä on autioitunut. Parhaiten on säilynyt kirkonkylä Lopotti, missä on myös edelleen vanhaa rakennuskantaa. Kurkijoella ei sodittu eikä sitä poltettu ja jatkosodan vaihekin meni siellä nopeasti ohi.

Väkiluku on kuitenkin pienentynyt merkittävästi.

– Elisenvaaran ja Kurkijoen kunnissa oli yhteensä kymmenentuhatta asukasta, mutta määrä on pudonnut neljääntuhanteen. Kurkijoen puolella asukasluvussa on kuitenkin tapahtunut nousua viime aikoina.

Syynä on se, että Laatokan rannassa oleva kunta panostaa vahvasti matkailuun.

– Loma-asuntoja on tullut lisää, ja sinne on perustettu

kansallispuisto, minkä lisäksi Pietarista pääsee nykyisin ajamaan uutta valtatietä Kurkijoelle.

 

Kirkonkylän raitti 2010-luvulla. Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1991. Kuva: Helena Sulavuori

Juuret kiinnostavat

Vuodelta 1941 peräisin oleva valokuva Kurkijoen kylänraitilta. Kuva: Kurkijoki-museon kuva-arkisto

Helena Sulavuori lukeutuu kurkijokelaisten jälkeläisiin.

– Käyn Kurkijoella pari kolme kertaa vuodessa. Yksi näistä kerroista pitää sisällään Kurkijoki-Säätiön ja Kurkijoki-Seuran suunnitteluretken, jonka tarkoituksena on rakentaa ryhmämatkojen ohjelmaa, Sulavuori kertoo.

Kurkijoella syntyneitä suomalaisia ei juuri enää ole, mutta jälkeläiset käyvät vanhempiensa ja isovanhempiensa kotiseudulla vaihtelevasti.

– Osa matkustaa sinne joka vuosi, joillekin riittää se, että on kerran nähnyt paikan, missä vanhemmat polvet ovat asuneet. Innostuneita lähtijöitä on silti aina.

Joidenkin osalta kiinnostusta saattaa laimentaa se, että suonissa virtaava veri on enää kahdeksasosaltaan kurkijokelaista.

– Silti karjalaisella verenperinnöllä on monelle suuri merkitys. Karjalaisuus ja Karjala koetaan eri tavalla koskettavaksi, kun kyseessä on menetetty alue.

Toisaalta nykyaikainen sukututkimus on houkuttanut nuoria etsimään juuriaan.

– Sukututkimuksessa ei enää niinkään keskitytä siihen, että päästään ajassa mahdollisimman paljon taaksepäin. Nyt etsitään kaukaisten sukulaisten kiinnostavia tarinoita.

Helena Sulavuori kertoo Kurkijoen eilisestä idyllistä ja nykypäivästä kuvin ja sanoin Sarka-museossa lauantaina pidettävässä Suuressa Karjala-Seminaarissa. Loimaan työväenopiston ja Kurkijoki-Säätiön järjestämän seminaarin muuhun ohjelmaan lukeutuu mm. Karjalan murteiden ja suomen kielen monimutkaisten suhteiden pohdintaa, luovutetun Karjalan luonnon tarkastelua ja kerrontaa kulttuurien kohtaamisesta eri asiantuntijoiden johdolla.

Suuri Karjala-Seminaari Suomen maatalousmuseo Sarassa (Vanhankirkontie 383, Loimaa) la 10.11. klo 10.45–16.30.