JUTUT

Naispapeilla on yhä vastustajansa – Lue myös tasa-arvokatsaus

Ennen kuin pappisvirka aukeni naisille, kirkolliskokouksessa asiasta oli äänestetty jo kolme kertaa. Vaadittua kolmen neljäsosan ääntenenemmistöä ei kuitenkaan saatu ennen kuin vuonna 1986.

– Naispappeuden vastustajat perustelivat kantaansa erityisesti Raamatulla ja kirkon perinteellä, teologian tohtori, tutkija Maarit Hytönen Kirkon tutkimuskeskuksesta arvioi.

Osa miespuolisista papeista ei suostunut olemaan naispapin kanssa samassa työvuorossa eikä alttarilla.

– Traditionaalisesti ajatelleet miespuoliset papit osoittivat mieltään ja perustelivat kantaansa omantunnonkysymyksellä. Näiden pappien lisäksi myös seurakunnissa vierailevat erilaisten herätysliikkeiden edustajat kieltäytyivät toimimasta naispappien kanssa.

Ikävä tilanne jatkui liki kahden vuosikymmenen ajan.

– Muutokset tapahtuvat yhteiskunnassa hitaasti ja erityisen hitaasti kirkossa. Vasta vuonna 2006 Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan työryhmä totesi selonteossaan, että työvuoroja ei sukupuolikysymyksen perusteella enää saa järjestellä.

Niin ikään piispainkokous linjasi samana vuonna, ettei naispappeuden torjuvan henkilön vakaumus voi näkyä työtehtävien hoidossa.

Naisia viidennes kirkkoherroista

Vuonna 2015 kirkkoherroista naisia oli 20 prosenttia. Kirkon päätoimisissa kokoaikaisissa palvelussuhteissa naispappien osuus on 45 prosenttia. Tasa-arvon toteutuminen pappisvirassa ei Maarit Hytösen mukaan silti ole yksiselitteistä.

– Valtaosa naispapeista työskentelee kuitenkin seurakuntapastoreina sekä perheneuvojina ja sairaalapastoreina. Myös määrä- ja osa-aikaiset tehtävät näyttävät lankeavan naisille. Naiset ovat ahkeria kouluttautumaan, mutta ura ei välttämättä urkene, Maarit Hytönen toteaa.

Suhtautumisen naispappeihin Hytönen katsoo melko vakiintuneeksi.

– Ajattelu on muuttunut myönteisemmäksi sitä myöten kun naisia on yhä enemmän näkynyt pappisviroissa.

Asiaa tutkitaan neljän vuoden välein tehtävillä kyselyillä, joista tuorein on vuodelta 2015. Sen mukaan sekä kirkon jäsenistä että seurakuntien työntekijöistä viisi prosenttia vastusti naispappeutta. Nihkeimpiä ovat perinteisesti olleet seurakuntien luottamushenkilöt, joista yhdeksän prosenttia suhtautuu naispappeuteen kielteisesti.

– Tämä liittyy luottamushenkilöiden profiiliin; iso osa heistä on muissakin kysymyksissä vähän konservatiivisempia kuin suomalaiset yleensä. Sekin, että kirkkoherroista vain viidennes on naisia, saattaa selittyä sillä, että luottamushenkilöt valitsevat kirkkoherran.

Tuore näyttö siitä, että naispappeutta vastustetaan edelleen, saatiin arkkipiispan vaalista. Naispappeuteen avoimen kielteisesti suhtautuva ehdokas Ville Auvinen sai kolmetoista prosenttia äänistä.

 

 

Tytti Tuppurainen: Tasa-arvo heikoilla Suomessa
Suomen YK-liiton ja NYTKIS Naisjärjestöt yhteistyössä ry:n puheenjohtaja Tytti Tuppurainen puhuu ensin suomalaisten naisten asemassa tapahtuneista positiivisista asioista.
– Pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä naisia on jo 27 prosenttia, suurissa pörssiyhtiöissä 33 prosenttia. Toimitusjohtajista naisia on kymmenen. Yhdessä vuodessa on tapahtunut suuri loikkaus eteenpäin elinkeinoelämän itsesääntelyn myötä, Tuppurainen kertoo.

Rahat ruokaan vai lääkkeisiin?
Myönteiset asiat on nopeasti käsitelty. Esimerkiksi sukupuolten välistä samapalkkaisuutta ei ole saavutettu, vaikka tavoitteeseen pääsemiseksi laadittiin ensimmäinen ohjelma jo 50-luvun lopulla.
– Edelleen miehet saavat 17 prosenttia parempaa palkkaa. Naisten ja miesten asema työmarkkinoilla jakautuu sukupuolen mukaan. Kärjistäen voidaan todeta, että naiset hoivaavat ja miehet toimivat viennin parissa, Tytti Tuppurainen toteaa.
Toiseksi syyksi Tuppurainen mainitsee perhevapaat.
– Kotihoidontuesta naiset käyttävät lähes kaiken. Se näkyy sittemmin kukkarossa ja pienempänä eläkkeenä. Erityisesti yksin asuvien eläkkeellä olevien naisten asema on heikko. Naiset elävät keskimäärin pitempään, ja kun he jäävät yksin, edessä on vaikeita vuosia. Kaikilla ei ole työuraa ollenkaan, joten heidän pitää yrittää tulla toimeen takuueläkkeellä, joka on 62 prosenttia köyhyysrajaksi määritellystä summasta. On paljon iäkkäitä naisia, jotka oikeasti joutuvat valitsemaan, käyttävätkö vähät rahansa lääkkeisiin vai ruokaan.
Tuppurainen sanoo, ettei asiasta juuri puhuta, sillä pienituloisilla eläkeläisnaisilla ei ole etujärjestöä.

Suomi sallii lapsiavioliitot
Tyttöjen monin tavoin heikko asema on globaali ongelma, mutta vakavia epäkohtia ei tarvitse kaukaa hakea.
– Julkisessa keskustelussa on aika vähän nostettu esiin sitä, että Suomessa lapsiavioliitot ovat laillisia. Siis vuoden 2018 Suomessa! Oikeusministeriö on myöntänyt  poikkeuslupia avioitumiseen enimmäkseen 17-vuotiaille tytöille, mutta joukossa on runsaasti myös 14-15 -vuotiaita lapsia. Siten meillä ei ole moraalista oikeutta tuomita Irania tai muita maita lapsiavioliittojen sallimisesta, Tytti Tuppurainen puuskahtaa.
Lisää karmivaa tietoa. Parin vuoden takainen tilasto kertoo, että 15-24 -vuotiaat tytöt ja naiset tekevät itsemurhia toiseksi eniten maailmassa.
– Masennukseen, syömishäiriöihin ja päihdepalvelun nopeaan hoitoon pääsyyn olisi kiinnitettävä pikaisesti ja laajalti huomiota. Suomessa pitäisi pystyä rakentamaan toimivat hoitoketjut ja mielenterveyspalvelut.
Karua luettavaa ovat myös väkivaltatilastot. EU:n perusoikeusviraston vuoden 2014 tutkimuksen mukaan Suomessa 47 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. EU:n jäsenmaiden keskiarvo on 33 prosenttia. Niin ikään Suomessa 71 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää, kun EU:n keskiarvo on 55 prosenttia.
– Yksi selittävä tekijä on alkoholi. Se on realiteetti, joka ei katoa. Nyt alkoholin saatavuutta on jopa lainsäädännöllä helpotettu. 
Väkivallantekijä on useimmiten mies naisen lähipiirissä.
– Valitettavasti asiat menevät monta kertaa niin, että perheväkivaltaa kokenut nainen häpeää ja elättelee toiveita, että jatkossa menee paremmin, kun mies lupaa parantaa tapansa. Jotenkin meillä pidetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa normaalina. Pitkän linjan kuntapoliitikkonakin olen kokenut, ettei kuntapäättäjiä kiinnosta edes keskustella aiheesta.
Tuppurainen pitää tärkeänä sitä, että naiset ympäri Suomen voivat hakea ulkopuolista matalan kynnyksen apua.
– Toki turvakotipaikkojakin on kunnissa täysin riittämättömästi. Suomi on vielä kaukana Istanbulin sopimuksessa määritellyistä velvoitteista.
Tuppurainen toteaa Suomessa totutun siihen, että maa on tasa-arvoinen.
– Mikään ei ole itsestään selvää, vaan asioita on pidettävä esillä ja julkisessa keskustelussa kaiken aikaa.