Näkymättömät naiset 
irtautuvat tapetista

Loimaalaissyntyinen dramaturgi, käsikirjoittaja Miisa Lindén kirjoitti viime vuosikymmenen loppupuolella Kuopion Kaupunginteatterin näyttelijälle Sari Harjulle monologin Rotunainen.

– Sittemmin kuopiolaiset pyysivät kirjoittamaan jonkin tarinan esitettäväksi teatterin kahvila-aulassa. Lähdin liikkeelle eräänlaisista aulaemännistä, narikanhoitajista, naisista, jotka häipyvät teatterikokonaisuudessa tapettiin, Miisa kertoo.

Aikuiset naiset -näytelmässä alun pitäen näkymättömät naiset ovat vastaavissa tehtävissä galleriassa, missä paljastetaan kuuluisan taiteilijan teos.

-Nämä naiset ottavat kuitenkin tilanteen hallintaansa, ja suuri taiteilija unohtuu.

Hahmoiksi Miisa rakensi kolme mahdollisimman erilaista naista, jotka alkavat kertoa tarinaansa.

– Elämme paljolti unelmistamme, ja niitä kohti pitää mennä. Vaikka epäuskoa olisikin, aina saattaa löytyä ihania tsemppaajia. Koskaan ei ole myöhäistä lähteä ja kun uskaltaa toteuttaa haaveitaan, siinä on askel vapauteen.

Kuopion Kaupunginteatterin silloinen johtaja Lasse Lindeman totesi Miisan aidoksi Loimaan likaksi, joka kulkee Pirkko Jaakolan jalanjäljissä omalla tavallaan.

̶ En ollut koskaan ajatellut asiaa, mutta ehkä me loimaalaiset näytelmäkirjoittajat olemme jollakin tavalla vinksahtaneita, ja teksteissämme on jokin jännä hävyttömyys.

Todellisia
henkilöitä

Rotunainen oli Loimaan Teatterin ohjelmistossa vuonna 2011. Monologin esitti Elina Mäkelä, ja Pauliina Arvonen ohjasi. Näytelmän Aikuiset naiset ohjaa niin ikään Pauliina, ja Elina esittää viidettä lastaan odottavaa 35-vuotiasta Henriikkaa.

-Henriikka on kaikki huomioon ottava lempeä ja kiltti nainen, mutta ennen muuta äiti, jolla on omat haaveensa. Miisan kirjoittamiin hahmoihin on helppo samaistua. Henkilöt ovat todella tyypiteltyjä, mutta samanaikaisesti hyvin todellisia, Elina pohtii.

Ansa on tarinan naisista vanhin, vajaa 60-vuotias.

-Ansa on elämässään kokenut ihanan rakkauden, mutta on vähän miesten kolhima ja epävarma itsestään, roolin vetävä Leena Mahlamäki kertoo.

Iiris puolestaan on melkein 28-vuotias nainen, jolla itsenäistyminen on pahasti vaiheessa.

– Jokin pidättelee Iiristä aikuistumasta. Hän on vähän samanlainen kuin itse olin kuusitoistavuotiaana, joten rooliin on helppo mennä, joskin Iiris on myös aika ärsyttävä hahmo, Emma Karolaakso toteaa.

Komediallisen tarinan edetessä kolme täysin erilaista naista tutustuu ja oppii paljon asioita niin toisistaan kuin itsestäänkin.

Maria teki
koreografian

Näytelmässä on runsaasti musiikkia iskelmähiteistä nykymusiikkiin. Näyttelijät laulavat, Emma Karolaakso myös säestää pianolla, ja osa biiseistä soi taustalla.

Ohjaaja Pauliina Arvonen pyysikin Studio Flow & Gon yrittäjää Maria Smuraa tekemään näytelmään koreografian.

– Olen tehnyt koreografioita viisitoistavuotiaasta alkaen niin tanssiesityksiin kuin -kilpailuihinkin, mutta teatteripesti on ensimmäinen. Pauliinan kanssa ajatukset ovat menneet hyvin yksiin ja olemme hakeneet lisäfiilistä, Maria kertoo.

Yhtenä elementtinä on varjoteatteri, jonka tekeminen niin ikään on ollut Marialle uusi kokemus. Varjonäyttelijöinä ovat vaihto-oppilaiksi kymmenen kuukauden ajaksi Suomeen tulleet Clara Novak ja Maëva Rigout.

-Loimaalla on ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Teatteri on myös todella hieno paikka. Ainoa ongelma on se, että Suomessa on kylmä, nuoret teatteriharrastajat hymyilevät.

Aikuiset naiset Loimaan Teatterissa 1.-21. marraskuuta.