JUTUT Forssa

Nikolai Roerichin elämästä ja taiteesta kertova näyttely Forssassa – Taiteilija ja rauhanmies asui Suomessakin

Venäläissyntyinen taiteilija ja tutkimusmatkailija Nikolai Roerich oli myös rauhanmies ja kulttuurin suojelija. Roerichin elämästä ja taiteesta kertova näyttely on esillä Forssan kirjastossa.
Suomen Nikolai ja Helena Roerich -seuran Paula Liimatta ja niin ikään seurassa aktiivisesti toimiva Veikko Enberg pystyttivät näyttelyä Forssan kirjastossa.
Suomen Nikolai ja Helena Roerich -seuran Paula Liimatta ja niin ikään seurassa aktiivisesti toimiva Veikko Enberg pystyttivät näyttelyä Forssan kirjastossa.

Roerich-pakti – historia ja nykyaika -näyttely on osa vuonna 2012 alkanutta kansainvälistä projektia, joka on toteutettu seitsemässätoista maassa ja ollut esillä mm YK:n ja Unescon päämajoissa sekä Haagin Rauhan palatsissa. Suomessa näyttelykiertue alkoi vuonna 2015. Toteuttajana toimii Suomen Nikolai ja Helena Roerich -seura ry, jonka toimintaa pyörittävät Vantaalta Nuutajärvelle muuttaneet Paula ja Juri Liimatta.

– Aikoinani opiskelin kääntäjäksi ja tulkkasin ihmistä, joka tunsi hyvin Roerichien elämänvaiheet ja filosofian. Kiinnostuin valtavasti Helenan ja Nikolain maailmankuvasta, ja sittemmin näyttelyprojektiin johti se, kun löysin Jurin, Virossa pitkään asuneen venäläisen musiikinopettajan, Roerich-seuran Paula Liimatta kertoo.

Liimatan pariskuntaa samaten kuin Roerich-seurassa aktiivisesti toimivaa tammelalaista Veikko Enbergiä puhuttelee Nikolai Roerichin töissä kauneus ja valtava henkinen voima.

– Maalauksissa on ikuisia arvoja, hyvän ja pahan taistelua. Roerichin sanoma on, että kun toimimme ikuisten arvojen mukaisesti, oma elämämme muuttuu paremmaksi omien valintojemme kautta.

Kosminen vaihe

Nikolai Roerich syntyi Pietarissa vuonna 1874. Nuori Nikolai halusi taiteilijaksi, mutta vanhemmat toivoivat pojasta juristia. Niinpä Nikolai opiskeli molemmat ammatit.

– Nikolai tutustui Jelena (Helena) Šapošnikovaan, aatelisneitoon, joka oli rikkaista kosijoista piittaamatta päättänyt suostua vain taiteilijan puolisoksi. Pariskunta vihittiin Pietarissa vuonna 1901, ja heille syntyi kaksi poikaa, Paula Liimatta kertoo.

Helena oli myös filosofi, jonka yhteistyöstä idän Mahatmojen kanssa oli tuloksena Eläväksi Etiikaksikin kutsuttu Agni-jooga eli kosmisen todellisuuden filosofia.

– Sen mukaan käsityksemme maailmasta kehittyy eri vaiheiden kautta, joita ovat olleet myyttinen, uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva. Agni-jooga kutsuu tulevaa aikakautta kosmisen tietoisuuden ajaksi.

Kosminen tietoisuus merkitsee horisonttimme ja ymmärryksemme laajenemista.

– Kosmisessa ajattelussa maailmankaikkeus muodostaa yhtenäisen, valtavan energiajärjestelmän, joka koostuu erilaisista energiarakenteista. Rakenteet ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään. Vuorovaikutus tapahtuu ihmisten välillä ja ihmisten ja korkeampien maailmojen välillä toimien myös luovan työn moottorina.

Siten esimerkiksi taiteilijan energia sitoutuu työhön.

– Mitä suurempi taiteilija on, sitä syvempi yhteys hänellä on näkymättömään hengenmaailmaan. Hän näkee kuvat valmiina jossakin ja materialisoi näkemänsä. Me olemme yhteydessä taiteilijan energiaan, kun katselemme hänen teostaan. Silloin taiteilijan työ ravitsee meidänkin henkeämme.

Pääsiäisyö, 1934.
Pääsiäisyö, 1934.

Elämä päättyi Intiassa

Helena ja Nikolai Roerich muuttivat Pietarista Suomen ja Skandinavian kautta ensin Englantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin vuonna 1920.

– Roerichit asuivat pari vuotta Sortavalassa, joka vielä silloin kuului Suomeen. He tutustuivat moniin sen ajan merkittäviin suomalaisiin taiteilijoihin, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan kanssa he olivat paljon tekemisissä. Nikolai piti myös yksityisnäyttelyn Helsingissä ja liittyi Suomen Taiteilijaseuran jäseneksi.

Suomalaisessa kulttuurissa Nikolaita kiehtoi erityisesti Kalevala.

– Nikolai oli hyvin kiinnostunut eri kulttuureista, niiden juurista ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kalevalassa on maailman syntytarinoita, ihmisen sisäistä kamppailua, vanhaa perimätietoa ja siinä puhutaan myös raudan synnystä. Teos tarjoaa tietämystä, miten ihminen käyttää omia hengenvoimiaan fyysisen maailman muovaamiseen.

Yhdysvalloissa Roerichit asuivat kolmisen vuotta. Siellä myös allekirjoitettiin Roerichin aloitteesta vuonna 1935 sopimus taiteellisten ja tieteellisten laitosten ja historiallisten muistomerkkien suojelemisesta eli Roerich-pakti, joka on maailman ensimmäinen kansainvälinen sopimus kulttuurin suojelemisesta sodan ja rauhan aikana.

– Yhdysvaltain silloinen presidentti Roosevelt oli yksi allekirjoittajista ja hän nimenomaan halusi allekirjoituspaikaksi mahdollisimman arvokkaan ympäristön eli Valkoisen talon.

Roerich-pakti on ainutlaatuinen sopimus, sillä se suojelee paitsi kulttuuriomaisuutta – museoita, historiallisia muistomerkkejä, kirjastoja, konserttitaloja, kouluja jne. – myös niiden henkilökuntaa. Pakti on pohjana myöhemmälle humanitaariselle lainsäädännölle, jolla suojellaan kulttuuria. Siihen sisältyy myös vahva rauhansanoma, sillä Roerich ajatteli, että kestävän maailmanrauhan pystyy rakentamaan vain kulttuurin varaan.

Yhdysvalloista Helena ja Nikolai Roerich jatkoivat toteuttamaan pitkäaikaista unelmaansa ja lähtivät Intiaan. Siellä he tekivät mm. pitkän tutkimusmatkan Himalajalla ja jatkoivat taiteellista ja filosofista toimintaansa. Siellä myös päättyi heidän maallinen vaelluksensa. Nikolai kuoli vuonna 1947 ja Helena kahdeksan vuotta myöhemmin.

Kadonneet maalaukset

Nikolai Roerichin maalasi elämänsä aikana seitsemäntuhatta taulua. Poika Svjatoslav Roerich testamenttasi jo elinaikanaan perheen jäämistön Venäjän kansalle. Hän määräsi, että perinnön säilyttämistä, tutkimista ja esillä pitämistä varten on perustettava kansalaisjärjestöpohjalta toimiva museo. Tehtävän Svjatoslav antoi Ljudmila Šapošnikovalle, josta tuli myös museonjohtaja. Museo avattiin vuonna 1993.

– Museonjohtajalla oli karvas kokemus virallisista tahoista, ja Roerich-keskus joutuikin alusta lähtien taistelemaan olemassaolostaan. Šapošnikova kuoli neljä vuotta sitten, ja nykyinen kulttuuriministeri alkoi jyrätä. Museo tuhottiin käytännössä yhdessä yössä. Taulut ja muu esineistö vietiin valtiollisen museon haltuun, ja nyt yleisön nähtävillä on vain murto-osa tauluista. Ei edes ole tarkkaa tietoa, missä kaikki taulut ja esineet ovat, Paula Liimatta kertoo.

Museo on myös konkurssin partaalla.

– Roerich-keskukselle on määrätty verovelkaa siitä, että se on käyttänyt omassa omistuksessaan olevaa taide-esineistöään toiminnassaan.

Paula ja Juri Liimatalla on selkeä käsitys siitä, miksi näin on käynyt.

– Ensinnäkin taulujen rahallinen arvo on kymmeniä, jopa satoja miljoonia laskettiinpa sitten euroja tai dollareita. Joten varmasti ne joitakin ovat houkuttaneet.

Sitten on se syvempi aspekti.

– Kaikki, mitä Roerich teki, edustaa uutta aikakautta, ja väistämättä, kun sen kanssa joutuu kosketuksiin, se tuo meistä esiin kaiken, mitä meissä on. Ihmisen sisäisen hyvän ja pahan välisen taistelun.

Roerich-pakti – historia ja nykyaika -näyttely on esillä Forssan kirjaston näyttelytila Vinkkelissä 4.10. saakka. Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina.