JUTUT Forssa

Parodinen pääkirjoitus Forssasta toi soiton Vappu Pimiältä – Seukkarin ex-päätoimittaja Kari Suontausta teki värikkään uran

Seutu-Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Kari Suontausta on kuvannut strippareita, kustantanut teininä omaa lehteä, herättänyt Vappu Pimiän kiinnostuksen ja oppinut ymmärtämään jotakin desimaaleista. Nyt mies haaveilee omasta kahvilasta tai apumiehen pestistä autokaupassa.
Kari Suontausta uskoo kaupunkilehtien säilyvän vielä pitkään. Niissä pitää vain olla monipuolisesti luettavaa myös nuorille ja viikoittain täytyisi löytää kylähulluja, Suontausta toteaa.
Kari Suontausta uskoo kaupunkilehtien säilyvän vielä pitkään. Niissä pitää vain olla monipuolisesti luettavaa myös nuorille ja viikoittain täytyisi löytää kylähulluja, Suontausta toteaa.

Kari Suontausta toteaa, etteivät ne mieleenpainuneimmat jutut Seutu-Sanomien ajalta ole kovinkaan korkeakulttuurisia.

– Kerran olin kuvaajana Noora Rauhalan juttukeikalla Someron Rantatuvassa, missä strippari veti todella rohkean esityksen. Sitä seuraamassa oli iso joukko paikallisia isäntämiehiä, jotka toivottavasti selvisivät hengissä. Kuvaamassa olen käynyt myös forssalaisessa seksilelukaupassa, jonne Lounais-Hämeen Ravinaiset tekivät tutustumiskäynnin, Suontausta muistelee.

Eräänä päivänä Suontaustalle soitti Vappu Pimiä joltakin radiokanavalta.

– Siellä oli julistettu Forssa Suomen vihaisimmaksi kaupungiksi jonkin kieli poskessa tekemäni parodisen pääkirjoituksen pohjalta. Pimiä oli ottanut kirjoitukseni todesta ja melkein änkytti, kun kerroin, etteivät ne kirjoittamani asiat oikeasti niin ole. Ainakin kaksi kertaa iltapäivälehdet siteerasivat näyttävästi Seukkarin juttua ja silloin aina verkkosivujen kävijämäärä pompsahti rajuun kasvuun, kun ihmiset kävivät lukemassa alkuperäisen jutun.

Liian nuori kustantaja

Kari Suontausta aloitteli toimittajan uraansa 19-vuotiaana kirjoittamalla pieniä, alueellisia urheilujuttuja Helsingin Sanomiin.

– Sitten perustin oman lehden, joka sai nimekseen Forssalainen. Yritin tehdä kaiken itse ilmoituksista juttuihin ja jakeluun. Olin kuitenkin vähän liian nuori, ja joskus on mietityttänyt se, että jos minulla olisi ollut enemmän pääomaa ja pitkäjänteisyyttä, lehdellä olisi saattanut olla hyvä tulevaisuus. Lopettelin samoihin aikoihin, kun Forssaan tulivat marketit, joiden myötä ilmoitusmarkkinat repesivät, Suontausta muistelee.

Suontausta pääsi 21-vuotiaana Suomen Urheilulehden vakituiseksi toimittajaksi.

– Toimitus oli Helsingissä SVUL:n talossa, ja siellä pyörivät usein Virenit ja muut sen ajan huippu-urheilijat. Viivyin Urheilulehdessä vain vuoden verran. Pidin työstäni, mutta maalaispoikana koin olleeni väärässä paikassa.

Suontausta päätyi Forssan Lehteen ensin kesätoimittajaksi vuonna 1977, sittemmin urheilutoimittajaksi ja vuonna 1985 toimitussihteeriksi.

– Kun Forssan Kirjapaino osti Seutu-Sanomat, ilmoitin toimitusjohtaja Seppo Aaltoselle, että olen kiinnostunut päätoimittajan paikasta. Olin jo kuudentoista vuoden ajan tehnyt toimitussihteerin töitä ja leipääntynyt jatkuviin iltavuoroihin.

Virkistävä Seukkari

Seutu-Sanomien päätoimittajana Kari Suontausta aloitti vuonna 2002.

– Seukkari oli virkistävää vaihtelua, kaikki oli erilaista eikä aina tuntunut edes työltä. Siinä oli oma hauska ja rento fiiliksensä, homma oli vapaata ja epämuodollista. Ilmoitusmyyjien kanssa saatoimme lähteä kokonaiseksi arkipäiväksi metsään pitämään tyky-päivää ja vakituisten avustajien kanssa vietimme hauskoja illanistujaisia. Tunsin toimittajat jo Forssan Lehden ajoilta, ja meistä tuli ystäviä, Suontausta kertoo.

Seutu-Sanomat oli jo Jorma Perälän aikana saavuttanut oman vankan asemansa.

– Veimme lehteä journalistisempaan suuntaan, mutta pyrimme myös mahdollisimman pitkälti säilyttämään sen rosoisuuden ja elämänmakuisuuden, tietyn iltapäivälehtimäisyyden, vaikkemme skandaaleja hakeneetkaan.

Suontausta toteaa lähteneensä uuteen tehtäväänsä kovalla kunnianhimolla ja armottomalla työtahdilla.

– Tein itsekin juttuja ja olin usein viikonloppujakin töissä. Viilasin viilaamistani sivuja iltamyöhään, missä tärkeällä työparillani Marita Laumilla oli varmasti kestämistä.

Seutu-Sanomat oli myös digiedelläkävijä, sillä näköislehti alkoi ilmestyä jo vuonna 2002.

– Kaupunkilehtien kaartissa Seutu-Sanomia ei kuitenkaan pidetty hovikelpoisena. Meitä ei koskaan palkittu, kuulemma siitä syystä, ettei lehdessä ollut kunnollisia uutisia. Kerran viikossa ilmestyvä lehti ei voi kilpailla uutisista, vaan painopiste pitää olla henkilöjutuissa, tulevien tapahtumien ennakoissa ja muussa viihteellisemmässä aineistossa. Tässä myös onnistuimme. Tosi-tv:n yleistyessä Noora Rauhala oli todella hyvä bongaamaan niissä ohjelmissa esiintyneitä henkilöitä alueeltamme, Leena Ruskeeniemi taas kirjoitti loistavia henkilöjuttuja.

Suontaustan aikana Seukkarin tavallinen sivumäärä oli 32, mutta neljä sivua laajempiakin lehtiä ilmestyi useampia vuosittain.

Seukkarin korkeakoulu

Kari Suontausta näkee Seutu-Sanomat korkeakoulunaan Forssan Lehden julkaisujohtajan tehtävään, jossa mies aloitti vuonna 2011.

– Opin kannattavuuslaskelmat Miettisen Hannulta, joka laski sentilleen, mitä mikäkin toimenpide maksaa. Ymmärsin, että desimaaleilla on merkitystä, Suontausta kertoo.

Julkaisujohtajan työ oli Suontaustalle toteutunut unelma ja lehtimiesuran huippu.

– Olin kuitenkin Forssan Lehden toimituksessa kiinni, kun jouduin ottamaan vastaan myös uutispäällikön tehtävät. Julkaisujohtajuuden kannalta se oli virhe, ja lopulta molemmat työt kärsivät. Julkaisujohtajana olisi pitänyt visioida tulevaa, mutta se jäi talouspuolen suunnitteluksi.

Lehtityö riitti

Vuonna 2013 Hämeen Sanomat oy osti Forssan Lehden ja Seutu-Sanomat. Neljä vuotta myöhemmin Kari Suontausta jäi eläkkeelle.

– Siihen en ole vieläkään tottunut. Haluaisin tehdä jotakin, mutta toistaiseksi talokaupat ja asunnonetsinnät vievät liikaa aikaa ja energiaa, Suontausta kertoo.

Jollakin tekemisellä Suontausta tarkoittaa muuta kuin lehtityötä.

– Hallitustyöskentely kiinnostaisi jossain pk-yrityksessä. Kiinnostuin hallitustyöskentelystä, kun kävin ulkopuolisena Hämeen Sanomien hallituksen kokouksissa seuraamassa strategioiden ja tulevaisuuden suunnittelua.

Toisaalta Suontausta perustaisi mielellään 50-luvun tyyliä edustavan kahvilan. Tai lähtisi autokaupan apumieheksi siirtelemään autoja.