Tarja Sirolan kolmivuotias bouvier Huuko (vas.) opiskelee pelastuskoiraksi. Kymmenvuotias Hosky puolestaan jää eläkkeelle vuodenvaihteessa
JUTUT Urjala

Pelastuskoira tekee tärkeää työtä

Etsintätehtäviä on onneksi harvakseltaan, mutta esimerkiksi urjalalainen Tarja Sirola on koirineen ollut jo monessa mukana.

Urjalalaisen Tarja Sirolan ystävä oli koiransa kanssa mukana pelastuskoiratoiminnassa Tampereen seudulla parikymmentä vuotta sitten.

– Kiinnostuin harrastuksesta ja lähdin alkeiskurssin kautta mukaan vuonna 1998. Sittemmin käynnistin toiminnan Toijalan Seudun Koirakerhossa, missä pelastuskoiria on nyt koulutettu jo kolmen vuoden ajan, Tarja kertoo.

Pelastuskoira voi olla uros tai narttu ja rodultaan mikä tahansa, kunhan on toimintaan soveltuva.

– Aivan pienille koirille tosin vaikeakulkuisessa maastossa liikkuminen tuottaa hankaluuksia. Sama pätee myös jättirotuihin.

Tiukat testit

Pelastuskoirilla ja niiden ohjaajilla on kaksi eri kattojärjestöä eli Suomen Palveluskoiraliitto ja Suomen Pelastusalan Keskusliitto, jotka kouluttavat pelastuskoiria.

– Ennen kuin koira voi osallistua etsintätehtäviin, sen pitää läpäistä viranomaistesti, jossa myös poliisin edustajat ovat tarkkailemassa koirakon toimintaa. Maastosta riippuen testialueen suuruus on riittävän iso. Koirakon toimintaa ja kestävyyttä tarkkaillaan parin kolmen tunnin ajan. Apuohjaaja pitää koirakon kartalla, ohjaajan tehtävä on lukea koiran käyttäytymistä, Tarja Sirola toteaa.

Aina koirakko ei pääse kertaheitolla testistä läpi.

– Testin voi myöhemmin uusia, kun on harjoitellut koiran kanssa niitä osa-alueita, joilla testi ei sujunut riittävän hyvin.

Tarja on kouluttanut kolme hälytystason koiraa.

– Kaksi ensimmäistä oli suursnautsereita. Nykyinen työkaverini on bouvier Hosky, joka kuitenkin on jo kymmenvuotias ja jäämässä eläkkeelle vuodenvaihteessa. Nuorempi bouvier Huuko on nyt kolmivuotias, ja toivon saavani siitä uuden pelastuskoiran.

Pitkäjänteistä työtä

Pelastuskoirien organisointi etsintöihin on poliisin tehtävä.

– Ilman viranomaisen lupaa ei etsintöihin voi lähteä. Viranomainen hälyttää tehtävään Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun (Vapepa) ja myös viranomaistarkastetut koirakot, Vapepan Etelä-Pirkanmaan paikallistoimikunnan puheenjohtajana toimiva ja Toijalan Seudun Koirakerhon hälytysryhmän vetäjä, ryhmänjohtaja Tarja Sirola kertoo.

Etsinnät vaativat pitkäjänteisyyttä ja sitoutuneisuutta.

– Maastossa ollaan usein hyvin pitkään ja monesti myös pimeään aikaan. On ihan tavallista, että koirakko on pelastustehtävässä 6-7 tuntiakin putkeen. Aina pitää huomioida oma ja koiran kunto ja jaksaminen.

Etsinnät, joihin Tarja on koiransa kanssa tähän saakka osallistunut, eivät ole päättyneet onnellisesti. Kadonnut on jokaisella kerralla löytynyt menehtyneenä.

– Olen ammatiltani vanhuspalvelussa toimiva lähihoitaja, joten olen muutenkin nähnyt vainajia. Etsintätehtävässä se on kuitenkin aivan eri asia. Siksi meille tarjotaankin aina tilanteen jälkeen henkisen tuen kriisiapua, joka on myös poikkeuksetta otettu vastaan.

Koirat samaten kuin ihmisetkin reagoivat vainajiin eri tavoin.

– Jotkut koirat saattavat vähän väistää eli paeta tilannetta. Omat koirani eivät ole niin toimineet, mutta ei väistäminen silti paha asia ole. Aina voi pyytää apuohjaaja-kartturia katsomaan, mikä siellä on tilanne.

Treenejä ja leirejä

Tarja Sirola toteaa, ettei pelastuskoira ole koskaan valmis, vaan erilaisia asioita pitää harjoitella kaiken aikaa.

– Koirien treeneissä harjoitellaan esimerkiksi ilmavainua myötä- ja vastatuuleen, haukku- ja rullailmaisua, jälkeä, hakua ja paljon muuta. Treenejä meillä on yleensä viikoittain, ja niissä harjoitellaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja eri ominaisuuksia, Tarja kertoo.

Tarja on käynyt koiriensa kanssa myös ahkerasti leireillä.

– Sen jälkeen pidetään sitten viikko taukoa, sillä uusien asioiden omaksumiseen ja jäsentämiseen menee aikaa niin ihmisellä kuin koirallakin.

Koirakon toinen osapuoli, ihminen treenaa pelastustehtäviä varten myös itsekseen.

– Ensiapukoulutus ja suunnistuskoulutus ovat olennaisia asioita.