JUTUT Forssa

Perhepäivähoitajat ovat kruununjalokiviä – Ja heitä on myös liian vähän

Arja Haaken piti vain piipahtaa perhepäivähoitajana, mutta työstä tulikin elämäntapa. Forssassakin perhepäivähoitopaikat ovat täynnä.
Arja Haake leikkii Eemelin, Mikaelin, Ellan ja Taikan kanssa.
Arja Haake leikkii Eemelin, Mikaelin, Ellan ja Taikan kanssa.

Alun perin forssalainen Arja Haake kaavaili toimivansa kunnallisena perhepäivähoitajana siihen saakka, kunnes omat lapset aloittavat koulunkäynnin. Nyt Haaken perhepäivähoitajan ura on jatkunut jo kolmekymmentä vuotta.

– Ensin oli 2,5 hoitolasta ja kaksi omaa. Sittemmin hoitolapsia tuli lisää, ja parhaimmillaan lapsia oli omat mukaan lukien 6,5. Siihen aikaan ei ollut niin tarkkaa lasten lukumäärän suhteen, Haake kertoo.

Työolosuhteet helpottuivat, kun perhepäivähoitajat pääsivät työaikalain piiriin. Sitä ennen Haakenkin kotiin ensimmäinen lapsi saapui usein jo ennen aamuseitsemää, ja viimeinen saatettiin hakea hoitopaikasta vasta iltayhdeksän jälkeen.

– Työkaverini totesi joskus, että perhepäivähoitajuus on elämäntapa ja sitähän tämä on. Tykkään touhuta lasten kanssa, ja voimme viettää aikaamme miten haluamme. Toimin päiväkoti Augustinan alaisuudessa, ja perhepäivähoitajien tiimi kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan työhön liittyvistä asioista, mutta teemme myös esimerkiksi yhteisiä metsäretkiä, joille osallistuu useita kollegoja hoitolapsineen. Pidänkin tärkeänä sitä, että tapaan työssäni myös aikuisia.

Korvausta omistakin lapsista

Arja Haakella on tällä hetkellä neljä hoitolasta. Lakisääteisesti lapsia saa olla enimmillään 4,5 omat lapset mukaan lukien.

– Kuten moni muukin perhepäivähoitaja, olen sitä mieltä, että myös niistä omista lapsista pitäisi saada korvausta. Jos korvausta maksetaan esimerkiksi vain kahdesta lapsesta, tulot jäävät pieniksi, Haake pohtii.

Tämä luetaan yhdeksi syyksi siihen, että perhepäivähoitajien määrä on romahtanut.

– Tilanteesta on puhuttu paljon. Perhepäivähoitopaikat ovat Forssassakin täynnä, ja samalla osa hoitajista alkaa jo ikääntyä ja eläköityä. Jotkut joutuvat luopumaan työstään terveysongelmien vuoksi.

Haake toteaa, että perhepäivähoitajaksi hakeutumisen esteenä voi olla sekin, että työpaikkana on oma koti. Jotkut taas saattavat pitää työtä yksinäisenä.

– Työn hyviä puolia pitäisikin markkinoida enemmän. Merkittävää on sekin, että meitä myös koulutetaan aika ajoin. Siten meillä on valmiudet esimerkiksi ennaltaehkäistä ongelmia ja antaa ohjeita, jos vanhemmat tarvitsevat apua jossakin asiassa.

Kierrätystä ja koiranhoitoa

Arja Haaken nykyiset hoitolapset ovat kaikki eri perheistä. Taika on nelivuotias ja Ellakin täyttää pian neljä vuotta. Eemeli ja Mikael ovat kaksivuotiaita.

– Tilanne on hyvä, kun lapset ovat melkein samanikäisiä. Silloin he osaavat leikkiä yhdessä, Haake kertoo.

Lapset ovat Haaken luona noin aamukahdeksasta neljään iltapäivällä.

– Aamulla menemme metsään tai puistoon, sen jälkeen leikimme, luemme, keskustelemme ja laitamme yhdessä ruokaa. Lounaan jälkeen lapset menevät päiväunille. Kun he ovat heränneet, syömme välipalan ja menemme taas ulos, Haake kertoo.

Päivät ovat kuitenkin aina erilaisia.

– Käymme esimerkiksi varhaiskasvatuksen kodalla, joka on lasten suosikkipaikka. Kesällä saatamme mennä torille ja välillä vaikkapa kirjastoon.

Mukana toiminnassa on Haaken labradorinnoutaja Lilli.

– Lillin myötä lapset oppivat käsittelemään eläimiä ja sen, että eläin ei ole lelu. Talvella myös ruokimme lintuja. Opettelemme käytännön toiminnan kautta sitäkin, että luontoa ei saa roskata ja että kierrätys on tärkeää.

Nykyisin hoitolapset viettävät aikaansa Haaken luona melko pienestä eskari-ikään saakka.

– Onhan se aina vähän haikeaa, kun lapsi kasvaa siihen ikään, ettei enää tule hoitoon. Silti näen heitä aina silloin tällöin jossakin. Kerran entinen hoitolapseni tuli esittelemään minulle uutta mopoaan.

Luetuimmat