JUTUT

Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Matti Puolimatka: ”Ruokatalous on auringonnousun ala”

Maa- ja ruokatalous ovat auringonnousun aloja, mutta tehtävää riittää edelleen. Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Matti Puolimatka toteaa tavoitteisiin pääsemiseksi tarvittavan yhä enemmän resurssiviisautta, kotimaisen ruokakulttuurin vahvistamista, innokkaita nuoria yrittäjiä ja fiksuja virkamiehiä.
Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Matti Puolimatka soisi, että visiota Loimijoen ruokalaaksosta kehitettäisiin edelleen.
Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Matti Puolimatka soisi, että visiota Loimijoen ruokalaaksosta kehitettäisiin edelleen.

Viisi vuotta sitten silloisessa Forssan seudun kehittämiskeskuksessa vaikuttaneet Pauli Salminen ja Juha Pirkkamaa visioivat ajatusta Loimijoen ruokalaaksosta, joka keräisi yhteen toimijoita Forssasta, Jokioisista, Ypäjältä, Loimaalta ja Huittisista. Kantavina ideoina olivat vastuullisen lähiruoan tuotanto ja biojätteen tehokas kierrätys.

– Asia ei ole vanhentunut, ja allekirjoitan kaverien ajatukset täysin. He ovat olleet aikaansa edellä, ja monen hyvän asian käytännön toteutus jää, kun ihmisiä on vaikea saada innostumaan, Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Matti Puolimatka pohtii.

Puolimatka sanoo ruoan kiinnostavan enemmän kuin koskaan.

– Ruoka liittyy kaikkeen ravitsemuksesta kulttuuriin ja eettisyydestä arvovalintoihin. Yhtäkkiä ruoantuotanto ja hiilinielut pystytään yhdistämään, kun vielä viitisen vuotta sitten maatalous nähtiin melkein ympäristörikoksena.

Kiertotalous nousussa

Maa- ja ruokatalouden Matti Puolimatka näkee auringonnousun aloina.

– Tuotanto ja paikallisuus ovat entistä enemmän yhteyksissä. Paikallisia klustereita syntyy ympäri maata ilman, että siihen tarvitaan valtakunnantason mahtikäskyjä, Puolimatka toteaa.

Viime vuosien aikana kiertotalous on noussut vahvasti, ja toisen jätteestä on tullut toisen raaka-aine.

– Ympäristötietoisuus on kasvanut. Luomu esimerkiksi on hyvä asia, mutta ei se ratkaise ympäristöongelmia. Tavanomaisessakin tuotannossa ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja on mahdollista yhdistää ja tuotanto voi olla ympäristöä hyödyttävää.

Puolimatka korostaa nuorten tuottajien roolia.

– Tarvitsemme nuorten ajattelua ratkaisemaan ajan ja yhteiskunnan ongelmia. Nuoret ovat ympäristötietoisia ja he hallitsevat digitalisaation. Ennakkoluulottomalla pähkäilyllä ja kokemattomuudella voi jopa ratkaista isoja juttuja. Meillä kuitenkin kokemus liimaa joskus liikaa menneeseen. Muutos ei ole moite menneelle, vaan ratkaisu henkiinjäämiselle.

Puolimatka kaipaakin lisää nuoria maa- ja ruokatalousaloille tuotannosta jalostukseen.

– Ehkä maaseudulla on ollut perinteisesti sukupolvien ketju, mutta yrittäjäksi pitäisi ryhtyä vain omasta halusta.

Suomesta nettoviejä

Matti Puolimatka kehitteli vuosikymmenen puolivälissä Agrodite 2025 -vision.

– Ajattelin, että kymmenen vuotta on realistinen aika muutosvalmiuden syntymiseen, Puolimatka kertoo.

Perusajatuksena on koko maata hyödyttävä maaseudun positiivinen tulevaisuus sen sijaan, että maatiloilla pinnistellään hammasta purren.

– Maatilojen kannattavuustilanne on vakavasti otettava ongelma. Meidän tulisi kuitenkin jaksaa nähdä sen taakse ja positiiviseen tulevaisuuteen. Kansakuntana meidän pitäisi markkinoida omia tuotteitamme paremmin, niinhän muutkin maat tekevät. Suomi voisi olla nettoviejä elintarvikkeissa ja samalla voisimme viedä osaamistamme. Meillä tuotanto ja hiilinielut yhdistyvät, ja osaamme tuottaa ruokaa puhtaasti. Meillä lehmillä on nimet ja sioilla saparot, eikä eläimiä pumpata täyteen antibiootteja.

Puolimatka kannustaisi nykyistä enemmän innokkaaseen ja aktiiviseen yrittämiseen.

– Tuloksiin ei päästä virkamiehiä lisäämällä, vaan viranomaisen pitäisi olla mahdollistaja, muuntua valvojasta valmentajaksi. Tämä ei tarkoita valvonnasta luopumista, viranomaisen on oltava reilu ja tiukka. Hänen tehtävänään ei ole odottaa virhettä, josta pääsee sakottamaan, vaan osaltaan auttaa maatalousyrittäjää tekemään työnsä turvallisesti ja vastuullisesti ja saamaan kilpailuetua. Viranomaisen ja tuottajan tavoitteiden pitää olla yhteneviä.

Viranomainen voi myös katsoa, käytetäänkö maataloustukijärjestelmää tiloilla mahdollisimman tehokkaasti.

– Uusia vaatimuksia en halua, vaan tukia pitäisi ohjata resurssiviisaasti siten, että voidaan vahvistaa ilmastonmuutoksen pysäyttämistä ja lisätä hiilen sidontaa. Sidottu hiili tulee näppärästi osaksi ruokaketjua.

Tukien osuus maatilojen liikevaihdosta on noin puolet.

– Pitkässä juoksussa tukimäärät kapenevat, ja ideaalitilanne olisikin, että tuotanto saataisiin niin kannattavaksi, ettei tukia tarvita. On tietysti hyvä muistaa, että tukijärjestelmää ei ole aikoinaan luotu maatalouden kannattavuuden varmistamiseksi, vaan ruoan hinnan matalana pitämiseksi. Tukipolitiikan muutokset vaativat varsin isoja Euroopan laajuisia päätöksiä, joten tällainen muutos ei tapahtune ainakaan kovin nopeasti.