Saattohoidolla pitää tarjota potilaalle hyvä kuolema.
JUTUT

Saattohoidossa on sokeat pisteensä – Kuolemaan ajautumisen sijaan pitäisi saada kokea hyvä kuolema

Vaikka suomalainen saattohoito on kehittynyt vauhdilla, sokeita pisteitä on edelleen. Jos saattohoitoa ei oteta puheeksi oikealla hetkellä, potilas saattaa ajautua kuolemaan ja menettää arvokkaat hetket omaistensa kanssa.

Saattohoitokoti Terhokodin johtaja, terveystieteiden tohtori Mirja Sisko Anttonen toteaa, ettei saattohoidolla ole laatuseurantajärjestelmää.

– Joissakin paikoissa toiminta on pitkälle kehittynyttä, mutta kaiken kaikkiaan osaaminen ja resurssit vaihtelevat, Anttonen sanoo.

Hyvässä saattohoidossa ensisijaista on potilaan tarpeiden huomiointi.

– Olennaista on, että osataan lähteä ihmisen tarpeista, keskustellaan hänen kanssaan ja annetaan hänelle aikaa kertoa tarinaansa kivun ja muiden vaikeiden oireiden hoitoa kuitenkaan unohtamatta. Saattohoidossa hoidetaan koko perhettä eikä ainoastaan potilasta, ja sitä varten pitää olla tarjolla moniammatillista osaamista.

Terveydenhuoltohenkilökunnan lisäksi saattohoitoon saattaa osallistua sosiaalityöntekijä, perheterapeutti ja muut terapeutit sekä sairaalapappi.

– Kaikki potilaat eivät näitä tarvitse, mutta mitä vaativammaksi tilanne käy, sitä enemmän palveluresurssia on oltava saatavilla.

Uskallusta puhua

Saattohoidossa Mirja Sisko Anttonen näkee vaarana sen, että kun kipu on hoidettu, kuvitellaan, että koko tilanne on hoidossa.

– On monia asioita, jotka heikentävät hoitamisen laatua. Pitää tietää, mitä tehdään ja missä tilanteessa, Anttonen pohtii.

Osaamista siitä, mitä saattohoito kaikkineen on, ei välttämättä aina ole.

– Jos ei tunnisteta potilaan tilannetta ja sitä, mitä saattohoidon aloittamiseksi pitäisi tehdä, monta kohtaa voi mennä pieleen. Sensitiivisyys on merkityksellistä, ja ihmisen pitää saada kokea tulleensa kuulluksi.

Anttonen toteaa sokeita pisteitä olevan vielä.

– Ymmärrys potilaan tilanteen muutoksesta ei ole aina ajan tasalla, ja toisaalta voi olla niin, ettei kukaan uskalla ottaa saattohoitoa puheeksi. Potilas ei välttämättä ole tietoinen tilanteestaan, jos asioita ei kukaan rohkene ilmaista hänelle. Silloin kuolema tulee ikään kuin salaa.

Väitöskirjassaan Kuoleman vaikeuden lievittäminen kuoleman todellisuuden kohtaavassa ja ohittavassa saattohoidossa Anttonen käyttääkin termiä kuolemaan ajautuminen.

– Henkilöstö ei saa olla se tekijä, joka ajauttaa kuolemaan jatkamalla hoitoa, joka siinä tilanteessa ei enää ole relevanttia. Jos potilas ja hänen läheisensä eivät pysty valmistautumaan tulevaan, menetetään arvokasta aikaa.

Kokonaisvaltainen palliatiivinen hoito aloitetaan silloin, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole.

– Terveydenhuollon ammattilaisten pitää tunnistaa merkit, joista näkee, ettei jarruttava hoito enää auta. Kun lääketieteellinen päätös tehdään, lääkäri keskustelee potilaan ja hänen perheensä kanssa. Se voi olla vaikea hetki lääkärillekin, mutta olennaista on, että potilas voi käydä läpi isoja kysymyksiä niin omaistensa kuin hoitohenkilökunnankin kanssa silloin, kun hänellä on vielä voimia jäljellä.

Ongelmallinen eutanasia

Terhokodin lisäksi Suomessa on kolme muuta saattohoitokotia. Lisäksi on olemassa palliatiivisia keskuksia ja poliklinikoita ja monella kunnalla on saattohoito- tai palliatiivisen hoidon osasto.

– Saattohoito on siinä mielessä vahvemmalla pohjalla kuin koskaan aiemmin, että potilaalla on hyvä mahdollisuus päästä hoitoon kotinsa lähelle. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriöltä on saatu iso määräraha terveydenhuoltokoulutuksen kehittämiseen, Mirja Sisko Anttonen kertoo.

Jatkossa saattohoitoon perehdyttäisiin jo kaikkien sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi opiskelevien peruskoulutuksessa, jonka jälkeen tarjolla olisi alan täydentävää ja syventävää koulutusta.

– Tämä on merkittävä uudistus, jonka käytännön vaikutus tosin näkyy vasta 5-10 vuoden kuluttua. Taannoinen eutanasiakeskustelu nostatti valtavan mylläkän, jonka myötä asioita alettiin miettiä perusteellisesti. Itse olen ihmetellyt, miksi on helpompi puhua eutanasiasta kuin saattohoidosta.

Anttonen sanoo nuorempana nähneensä eutanasian hyvänä asiana.

– En pysty kieltämään, etteikö eutanasia olisi joissakin tilanteissa helpotus ihmiselle, mutta nykyisin suhtaudun erittäin varauksellisesti siihen ajatukseen, että eutanasia olisi laillista Suomessa. Kyse on kuitenkin ihmisen tietoisesta surmaamisesta, ja perustehtävämme kannalta se ei ole eettistä. Vaikka olen miettinyt asiaa todella paljon, en silti pysty sanomaan ehdottomasti ei tai ehdottomasti kyllä.

Saattohoidossa pystytään Anttosen mukaan auttamaan ihmistä todella paljon jo nyt.

– Kyse on paljolti ihmisen arvokkuuden säilyttämisestä ja kuolemanpelon vähentämisestä. Eksistentiaalista kärsimystä ei silti voi kokonaan ottaa pois, ja mikäli potilas on vaikeasti oireileva ja ahdistunut, voimme viimeisien päivien aikana sedatoida eli vaivuttaa potilaan uneen. Sedaatio tehdään aina potilaan pyynnöstä ja läheisten kanssa yhdessä keskustellen. Perheenjäsenillekin asia tulee siten helpommaksi, ja itsekin koen tämän hyväksi hoitokeinoksi.

Mirja Sisko Anttonen luennoi saattohoidosta ja hyvästä kuolemasta Jyväskylän yliopiston toteuttamassa verkkoluentojen sarjassa keskiviikkona 14.11. klo 14-16. Luentoa voi seurata reaaliajassa mm. Somerolla Kiiruun koulukeskuksessa.