JUTUT

Siilikato surettaa Kuustossa

Forssalainen Ilona Pirinen on ruokkinut siilejä Forssan Kuustossa puolisonsa kanssa useamman vuoden ajan. Pihapiiriin on rakennettu myös täysin siilien tarpeisiin räätälöity majapaikka.

– Vuonna 2013 meillä saattoi käydä parhaimmillaan jopa 15 siiliä ruokailemassa, mutta määrä on vähentynyt. Viime vuonna meillä kävi enää kolme siiliä, ja tänä vuonna niitä ei ole näkynyt ollenkaan, Ilona Pirinen harmittelee.

Myös Piristen naapurit Kuuston asuinalueella ovat harmitelleet sympaattisten siilivieraiden katoamista.

Monen tekijän summa

Siili kiikarissa -nettisivuston ylläpitäjä Tiina Kinnunen kertoo, että paikallinen siilikato voi johtua monesta syystä.

– Kato voi johtua muun muassa luontaisesta kannanvaihtelusta. Kanta saattaa jollakin tietyllä alueella nopeasti romahtaa, mutta toisena vuonna kannan nousu saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti, jos olosuhteet ovat sille suotuisat.

Kannan romahtamiseen syynä voi olla myös mäyrä.

– Ne putsaavat alueen siileistä aika nopeasti. Myös vapaana olevat, siilejä saalistavat kissat ja koirat vaikuttavat siilikantaan heikentävästi.

Tulevaisuus avoin

Tiina Kinnusen mukaan yleisesti ottaen siilien määrä Suomessa on vähentynyt. Syiksi tähän epäillään muun muassa ilmastonmuutosta, pesäpaikkojen vähyyttä, liikennettä, sairauksia ja rakennustavan muuttumista siilille epäedulliseksi.

– Siilien kannat romahtamisen jälkeen eivät ole enää elpyneet yhtä hyvin kuin aiemmin.

Kinnusen mukaan siilien tulevaisuudennäkymä on arvoitus.

– Siili on erittäin sopeutuvainen eläin, mutta nykyään niiden elinolosuhteet ovat kovin rajalliset ja vaikeat. Joten nähtäväksi jää, tuleeko siili säilyttämään kantansa suomalaisessa maisemassa. Siilien määrän vähenemiseen ollaan onneksi herätty.

Alkukantainen eläin

Sympaattinen siili on yleensä kovin pidetty eläin.

– Ne ovat hyvin persoonallisia ja temperamenttisia mutta samalla erittäin alkukantaisia eläimiä. Jokainen on omanlaisensa persoona ja on hauska huomata, miten eri tavalla jokainen siili suhtautuu esimerkiksi ruokintaan tai edes ihmisen läsnäoloon pihalla. Hauskoja otuksia, Tiina Kinnunen toteaa.

Tiina Kinnunen on hoitanut vuosien ajan luonnonvaraisia siilejä vapaaehtoistyönä. Hän on myös kirjoittanut Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -teoksen yhdessä Tuula Nyströmin kanssa.