JUTUT Loimaa

Suomalaisten sikojen elämä on virikkeellistä – ”Valtavan suurta työtä tuotantoeläinten hyvinvoinnin eteen”

Vaikka punaisen lihan kulutus on laskussa, tuottaja näkee olennaisena sen, että lautasella on turvallisesti tuotettua kotimaista lihaa.
Sikojen elämään ei uusi eläinsuojelulaki juuri vaikuta, ainakaan pitkiin aikoihin. Vanhat tiineytyshäkit kielletään vasta vuonna 2036, ja pienet porsaat saa näillä näkymin jatkossakin kastroida ilman nukutusta tai puudutusta. Kuva: Esko Tuovinen
Sikojen elämään ei uusi eläinsuojelulaki juuri vaikuta, ainakaan pitkiin aikoihin. Vanhat tiineytyshäkit kielletään vasta vuonna 2036, ja pienet porsaat saa näillä näkymin jatkossakin kastroida ilman nukutusta tai puudutusta. Kuva: Esko Tuovinen

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on myöntänyt filosofian tohtori Marianna Norringille apurahan tutkimukseen, jossa selvitetään sikojen oppimiskykyä ja tapoja niiden kouluttamiseen. Tutkimus on osa sikojen siirtotapojen kehittämishanketta.

Novida ammattiopiston ja lukion opetusmaatilaa viljelevät Satu ja Tuomas Levomäki ovat viidettätoista vuotta tekemisissä sikojen kanssa.

– Kunhan fokus on hyvä, kaikenlainen tutkimus on positiivista. Liikuttelemme emakkosikoja pihatosta porsituskarsinaan tai tiineytysosastolle, porsaita vieroituskarsinaan ja toiselle maatilalle kasvamaan. En ole nähnyt välttämättömäksi erikseen kouluttaa sikoja siirtoihin. Hoitajien tietämyksen lisääminen on toki aina hyvä asia, Levomäki toteaa.

Sika on Levomäen mukaan luonnostaan fiksu eläin.

– Siat ovat oppivia, osaavia ja viisaita. Pikkupossut ovat seurallisia ja ystävällisiä, ja emakot yksilöitä kuten kukin meistä ihmisistäkin. Jokin emakko on rauhallinen, toinen äkkipikainen, kolmas sellainen, joka nauttii, kun ihminen rapsuttaa sitä.

Hyvää elämää

Suomen laki asettaa tiukat vaatimukset sikataloudellekin.

– Viranomaiset ja tuottajat tekevät valtavan suurta työtä tuotantoeläinten hyvinvoinnin eteen, ja siitä suomalaiset voivat olla ylpeitä. Satunnaiset virheet nostetaan lööppeihin, mutta on myös inhimillistä, että joskus virheitäkin aiheutuu. Vastapainoksi suomalaisessa sikataloudessa on paljon hyvää, Tuomas Levomäki sanoo.

Sika elää tuotantoeläimen elämää.

– Ja ihminen tekee parhaansa sen eteen, että se elämä on hyvä.

Levomäki hoitaa sikoja vapaaporsitussikalassa, missä emakoilla on paljon tilaa ja pesäntekomateriaalia. Possut Levomäki kuljettaa Paijan Tilalle Urjalaan. Viime vuonna Paijan Tila sai Suomen Eläinlääkäriliitolta eläinten hyvinvointipalkinnon muun muassa virikkeellisen ympäristön ja lajityypillisen käytöksen mahdollistamisen perusteella.

– Meiltä lähtiessä porsaat ovat 10–12 viikon ikäisiä ja sitä myöten noin 35 kilon painoisia. Kuljetusautossa niillä on lokoisat oltavat, kuivaa kutteripurua, väljyyttä ja hyvä ilmanvaihto. Paijalla ne viettävät hyvää elämää kolmisen kuukautta eli teuraspainon, noin sadan kilon saavuttamiseen saakka.

Tarkat vaatimukset

Tuomas Levomäki sanoo kunnioittavansa jokaisen ruokailutottumuksia.

– Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää syödä sopivasti lihaakin. Eläinsuojeluaktivistit ovat toista mieltä, ja joskus laillista elinkeinoa haitataan väärin keinoin. Suomalainen ja yleensäkin pohjoismainen lihantuotantoketju on kuitenkin maailman laadukkain. Meillä vaatimukset ovat paljon tiukemmat kuin muualla Euroopassa, Levomäki toteaa.

Suunta on yhä enemmän lähilihaan, ja sitä edustaa myös Levomäkien pitämän tilan ja Paijan Tilan yhteistyö.

– Lähiruoan merkitys korostuu. Sianlihan kulutus on hieman laskenut viime vuosina, mutta lihan kokonaiskulutus ei. Punaisesta lihasta on siirtymää kalaan ja lintuihin.

Toisaalta kotimaisten sianlihantuottajien määrä on vähentynyt.

– Siten kysyntää korvataan ulkomaisella lihalla. Sianlihan tuotannon kannattavuus Suomessa on heikentynyt, kun elintarvikeketju ei toimi kuten sen pitäisi. Kaupalla on ylivalta asiassa.