JUTUT Maapallo

Syyllisen juuria on muuallakin kuin pellossa – ”Ketjun loppupäässä on aina kuluttaja, joka on se juurisyy”

Ilmastonmuutoksesta syyllistetään maataloustuottajia, autoilijoita, lentomatkustajia ja lapsiperheiden vanhempia. Ja siinä ollaan ihan oikeassa; he ja kaikki muutkin ihmiset ovat kuluttajia, tuotantoketjun hännänhuippuja, jotka pilaavat maapallon.
Ihminen on ottanut käyttöönsä 70 prosenttia maapallon siitä pinta-alasta, joka ei ole ikiroudan peitossa.
Ihminen on ottanut käyttöönsä 70 prosenttia maapallon siitä pinta-alasta, joka ei ole ikiroudan peitossa.

Ihminen on ottanut käyttöönsä 70 prosenttia planeettamme siitä maapinta-alasta, joka ei ole ikiroudan peitossa. Se kuulostaa saavutukselta, mutta sitä se ei ole.

– Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin viesti on selvä, Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kestävän käytön tutkimusprofessori Raisa Mäkipää toteaa.

Esiteollisesta ajasta tähän päivään maapallon keskilämpötila on noussut jo lähes asteen verran ja maa-alueilla 1,5 astetta. Nykymenolla lämpötila nousee kuluvan vuosisadan loppuun mennessä useita asteita. Se merkitsee muun muassa lisääntyviä metsäpaloja, vesipulaa, ruokaturvan vaarantumista ja ikiroudan sulamista.

Maapallon tulevaisuutta vaarantaa ihminen, tietoisesti ja tiedostamatta.

– Ruokajärjestelmämme ei ole enää kestävällä pohjalla. Tie on kuljettu loppuun, Raisa Mäkipää sanoo.

Kehitysmaissa ruokaa menee hukkaan korjuuteknologian ja varastoinnin puutteellisuuksien vuoksi. Suomessa ongelmana on ruokahävikki.

– Kolmannes sadosta menetetään hävikissä, todetaan IPCC:n tuoreessa raportissa.

Metsää turvepelloille

Raisa Mäkipää muistuttaa, että käytössä olevien peltojen viljavuudesta pitää huolehtia ja päästöjä aiheuttavaa pellonraivausta välttää.

– Lisäksi turvemaapeltoja, joiden päästöt ovat erittäin suuret, pitäisi metsittää tai siirtää kosteikkoviljelyyn, jolloin turpeen hiilivarasto ei vapautuisi ilmakehään.

Kyse on paljolti myös metsistä, niiden hoidosta ja hakkuista.

– Hyväkasvuisten suometsien maaperän päästöjä voidaan hillitä välttämällä turhia ojituksia ja säätelemällä pohjaveden pinnan taso puuston avulla. Mikäli avohakkuita halutaan tehdä, olisi ripeä puuston uudistaminen suotavaa ilmaston kannalta. Hakkuiden lisääminen vähentää kuitenkin aina hiilinielua.

Mäkipää katsoo tilallisen laajennushalukkuuteen olevan muitakin ratkaisuja kuin omien metsien kaataminen.

– Ensisijainen vaihtoehto olisi pellon ostaminen tai vuokraaminen.

Eläintiloilla Mäkipää ei näe kestävänä ratkaisuna uusien pinta-alojen hankkimista lannanlevitystä varten.

– Lannan biokaasutuksesta ja tai lannoitustuotteiden valmistuksesta täytyy kehittää kannattavaa toimintaa ja alkuun vaikka tuettuna..

Kasviksia lautaselle

Raisa Mäkipää katsoo maataloustukien olevan rakenteellisesti vanhanaikaisia.

– Uudistaminen on kuitenkin haastavaa. Pinta-alaperusteisesta tuesta pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti, myös siitä, maksetaanko tukia ollenkaan, jos satoa ei korjata. Nykyisin pinta-alatukea maksetaan myös pelloille, jotka aiheuttavat päästöjä tuottamatta lainkaan ruokaa tai rehua, Mäkipää toteaa.

Kaikesta tai ehkä loppupeleissä ei paljon mistään voi syyttää lakisääteisesti toimivaa maataloustuottajaa.

– Ketjun loppupäässä on aina kuluttaja, joka on se juurisyy. Kaikilla sektoreilla pitäisi ilmaston ja maapallon vuoksi puuttua kuluttamiseen, pyrkiä vähentämään lihansyöntiä ja siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon. Ja etenkin pyrkiä siihen, että ruokaa ei heitettäisi roskiin. Kotitalouksien lisäksi suuri vastuu kuuluisi työpaikkaruokaloille ja koulukeittiöille.