JUTUT Tammela

Tammelalaislähtöinen Merita Mattila kirjoitti kolmen ghanalaisnaisen tarinan

Jo pitkään Ghanassa asunut tammelalaislähtöinen Merita Mattila kirjoitti fiktiivisen tarinan kolmesta afrikkalaisesta naisesta ja unelmista. Varsinkin maaseudun naisten ja tyttöjen asema on heikko.
Merita Mattila viihtyy ghanalaisessa kotikylässään Adassa. Tykkään elää pienellä paikkakunnalla, Merita sanoo.

Tammelan Torrolta kotoisin oleva Merita Mattila asuu aviomiehensä Boutros Malin kanssa välillä Virossa, mutta mahdollisimman paljon Ghanassa.

– Olemme eläneet Ghanassa jo toistakymmentä vuotta. Boutros toimii voimalaitosalalla, ja meillä on yritys, joka tekee vientibisnestä ja konsultointia Ghanaan. Yrityksen kannalta on järkevää, että myös Euroopassa – tässä tapauksessa Virossa – on tukikohta, vanhempiensa luona Torrolla lomaillut Merita toteaa.

Koulutus on harhaa

Kauppatieteen tohtoriksi valmistunut Merita Mattila tekee Ghanassa pääasiassa hyväntekeväisyystyötä slummialueiden kodittomien ja vähävaraisten hyväksi.

– Toisinaan teen opettajan töitä, mutta paljolti aikani kuluu kirjoittamisen parissa. Kirjoitan sekaisin faktaa ja fiktiota ja pidän blogia, Merita kertoo.

Meritalta on aiemmin ilmestynyt kaksi kirjaa, joissa hän kertoo elämästään valkoihoisena naisena Afrikassa. Vastikään ilmestyi kolmas kirja nimeltä Antiloopin askeleet.

– Se on fiktiivinen teos, mutta nojaa kuitenkin faktoihin. Kirjassa limittyvät kolmen naisen, isosiskon, pikkusiskon ja näiden tädin tarinat.

Sisarukset elävän pienessä ghanalaisessa kylässä, jossa on pulaa sähköstä ja vähän kaikesta. Täti on jättänyt maaseudun ja lähtenyt kouluttautumaan, ja isosisko Dolores päättää niin ikään lähteä etsimään parempaa elämää.

– Hänelle käy kuitenkin huonosti, kun taas pikkusisko Abenan elämässä asiat sujuvat lopulta hyvin.

Merita kertoo, että usein maaseudun perheissä vain yksi lapsi pystytään kouluttamaan.

– Monta kertaa koulutus on kuitenkin harhaa. Nuoret naiset lähtevät isoihin kaupunkeihin tai ulkomaille suurin unelmin, mutta huomaavat pian työskentelevänsä siivoojina tai seuralaispalvelussa. Esimerkiksi Amsterdamin lentokentällä olen nähnyt pelkästään ghanalaisia siivoojia.

Maaseudun ihmisten Merita kertoo elävän todellisessa köyhyydessä.

– Koulunkäynti ei ole ollenkaan itsestään selvää. Olen monta kertaa nähnyt, miten onnelliseksi lapset tulevat, jos he pääsevät edes viikoksi kuukaudessa kouluun. Ghanassa on eräänlainen oppivelvollisuus, ja valtion pitäisi taata lapsille koulutus, mutta ei se maalla toteudu.

Miehen kunnia

Merita Mattila on kuitenkin Ghanan vuosiensa aikana nähnyt, että naisten ja tyttöjen asemassa on tapahtunut paljon parannusta.

– Ghana on yksi Länsi-Afrikan kehittyneimmistä maista, demokraattinenkin, ja siellä yritetään kovasti tehdä työtä tasa-arvon eteen. Naisia alkaa jo olla johtavissa asemissa, jopa ministerinä. Presidentti viestittää tasa-arvon ajatusta kertomalla, että hänen vaimonsa tekee päätökset perheessä, Merita kertoo.

Usein monta sukupolvea asuu yhdessä.

– Vanhemmat naiset ovat matriarkkoja, madameita, jotka tietävät arvonsa. Nuoremmat naiset sen sijaan ovat varsinkin maaseudulla paljolti tossun alla. Ongelmallista on se, että ghanalaisten mielestä miehen tulee elättää perheensä. Jos vaimo lähtee töihin, mies menettää helposti itsekunnioituksensa sekä arvostuksensa muiden silmissä.

Menossa baariprojekti

Merita Mattila ja Boutros Mali asuvat koirineen pienessä Adassa, missä asukkaita on vain muutama tuhat.

– Ada kuitenkin kasvaa kaiken aikaa, uusia hotelleja nousee ja kuulemma sinne yritetään saada Hiltoniakin. Viihdyn siinä kylässä erinomaisesti, sillä pidän rauhallisesta elämästä, Merita toteaa.

Pariskunnalla on nyt meneillään rantabaariprojekti.

– Vuokrasimme pienen ränsistyneen baarirakennuksen ja kunnostamme sitä parhaillaan. Eräs vanhempi saksalaisherra kauppaa meille pizzeriaa ja majataloa, mutta katsotaan nyt.

Merita iloitsee siitä, miten luonnollinen asia naapuriapu on Ghanassa.

– Esimerkiksi naapurin papalta saa aina apua oli ongelma sitten mikä tahansa.