JUTUT Loimaa

Tiukkaa mediakritiikkiä Metsämaalta – Alakoululaiset lukivat Seukkaria: ”Toimittajat voisivat tehdä juttuja metsässä”

Metsämaan alakoululaiset lukivat Seutu-Sanomia ja antoivat perusteltua palautetta.
Metsämaan 1.-2.-luokkalaiset löysivät Seutu-Sanomista kaksi hyvää asiaa, mainokset ja sarjakuvat. Kumpaakin laatua oli kuitenkin liian vähän.
Metsämaan 1.-2.-luokkalaiset löysivät Seutu-Sanomista kaksi hyvää asiaa, mainokset ja sarjakuvat. Kumpaakin laatua oli kuitenkin liian vähän.

Loimaan Metsämaan koulun rehtori Kirsi Koivisto kertoo, että 1–2.-luokkalaiset ovat jossakin määrin koulussa tutustuneet sanomalehtiin.

– Omaa lehteä emme ole tehneet, mutta olemme puhuneet mm. siitä, keitä lehdissä on töissä, ja pohtineet, miksi lehdissä on mainoksia, Koivisto toteaa.

Ei kiinnosta

Kaikki Kirsi Koiviston oppilaat saavat käteensä Seutu-Sanomat. Oppilaat selailevat lehtiä ja analysoivat lukemaansa ja näkemäänsä.

– Kyllä aina kotona mietin, kun sanomalehti tulee, että viitsinkö lukea sitä. Sarjakuvista tykkään, varsinkin Viivistä ja Wagnerista, kun ne ovat niin hassuja. Eniten olen kuitenkin kiinnostunut mainoksista, varsinkin niistä, joissa on suklaalevyjä, Amanda kertoo.

Pienet lukijat sivuuttavat melko ripeästi sivut, joilla on pelkästään juttuja. Ainoastaan tarina omilleen muuttavista Leppäsen veljeksistä saa osakseen edes laimeaa mielenkiintoa.

Aatu pukee monen luokkakaverinsa tunnot sanoiksi.

– Jutut eivät kauheasti kiinnosta, Aatu sanoo suoraan.

Ilonalta tulee hyvä vinkki.

– Tekisitte enemmän juttuja lapsille, Ilona ehdottaa.

Toimittajan ammatti ei Ilonaa isommin kiehdo, mutta valokuvaajan työtä hän saattaisi harkita.

– Otan kuvia eläimistä, jos ne ovat paikallaan.

Anton tunnustaa pitävänsä metsässä olemisesta.

– Toimittajat voisivat tehdä juttuja metsässä. Olisiko myös mahdollista saada juttuja huvipuistoista, joissa on paljon leikkilaitteita? Mutta nyt meidän kyllä pitäisi päästä välitunnille, Anton vihjaa.

Juttuja elämästä

Ella kysyy, mikä on vaikeinta toimittajan työssä. Erittäin hyvä kysymys.

– Varmaankin se juttuaiheiden ja hyvien haastateltavien löytäminen, vastaan.

Ellan katseesta voi päätellä, että vastaus oli tylsä ellei peräti mitäänsanomaton.

– Minä osaan kirjoittaa. Haluaisin kirjoittaa fossiileista, sillä ne ovat todella vanhoja.

Netta ja Elli löysivät puheenpulputuksesta päätellen Seukkarista jotakin mielenkiintoista. Ei kai vain hyvää juttua? No ei sentään.

– Tuo automainos. Ostamme kaksi autoa. Ensin tuon, jonka renkaissa on kultaiset vanteet, sitten tuon valkoisen auton, ja vaihdamme vanteet siihen, kaksikko ideoi.

Kysyn Elliltä, mistä jutut syntyvät.

– Elämästä, vastaa Elli. – Tässä on kyllä aika tylsiä juttuja.

Huomaan eläväni tylsää elämää, ja Kaisan kommentti vahvistaa havaintoni.

– Tuota sairaalajuttua ei tarvitsisi lehdessä olla. Sen tilalle olisi kannattanut laittaa sarjakuvia, Kaisa vinkkaa.