Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anja Nwose toteaa, että parisuhteelta vaaditaan usein todella paljon ja joskus myös liikaa.
JUTUT

Toinen huhkii, toinen ei – Perheen arjen pyörittäjä voi uupua tehokkuuteensa

Kun perheessä toinen vanhemmista on tehokas organisaattori, toinen osapuoli kokee helposti syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Vauhdikas koordinoija puolestaan näkee puolisonsa laiskana, lisää tempoa ja uupuu.

Toimittaja Jenny Lehtinen antoi pari vuotta sitten kolumnissaan kodeissa ja perheissä tehtävälle näkymättömälle työlle nimen metatyö. Se käsittää kaiken organisoinnin ja suunnittelun, jonka avulla pakka pysyy kasassa. Lehtinen totesi myös metatyön räjäyttävän perheenäidin pään.

– Jos perheessä vain yksi aikuinen organisoi ja koordinoi kaikki asiat, helposti siinä uupuu. Vastuun jakaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kun toinen on niin hyvä pyörittämään arkea, sen toisen on vaikea tulla rinnalle, Forssan seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anja Nwose pohtii.

Kun syksy ja arki alkaa, lapsiperheissä riittää rumbaa.

– Pitää huolehtia siitä, että päiväkotiin tai kouluun menevillä lapsilla on kaikki tarvittava mukanaan, he ovat pukeutuneet kulloinkin sään edellyttämällä tavalla. Lapsia kuljetetaan kouluun, päiväkotiin ja harrastuksiin ja haetaan taas pois. Nykyelämässä on paljon ruuhkaa, mutta myös mahdollisuuksia. Ehkä elämä oli ennen yksinkertaisempaa.

Lupa höllätä

Anja Nwose toteaa, että edelleen äidit pitävät paljolti arjen lankoja käsissään.

– Yleistää ei kuitenkaan pidä. Nykyään moni isäkin ottaa enemmän roolia perheessä, Nwose muistuttaa.

Kuitenkin vastuunjako kodeissa on usein epätasapainossa.

– Jos toinen vanhemmista on pääasiallinen vastuunkantaja, hän voi väsyä ja olla pettynyt. Hän kokee mahdollisesti isoa yksinäisyyttä, kun pyörittää arkea yksin. Samalla toinen osapuoli saattaa kokea syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen.

Nwose pohtii, että tehokkaan organisoijan silmissä toinen osapuoli saattaa näyttää laiskalta.

– Kyse voi kuitenkin olla avuttomuudesta, siitä, että hän ei vain osaa. Kumpikin tarvitsisi muutosta. Toinen voisi vähän höllätä, toisella taas on lupa harjoitella. Ei maailma siihen kaadu, jos pyykit on pesty väärin. Olennaista on, että uskaltautuu edes joskus kokeilemaan. Kannustusta tarvitaan puolin ja toisin.

Tiukasti naruja käsissään pitävä puoliso voi kokea palkitsevaksikin oman roolinsa.

– Tekemällä ja organisoimalla hän tietää olevansa hyvä, ja asiat sujuvat. Löysemminkin voi silti ottaa ja antaa itselleen omaa aikaa, joskin sitä voi olla vaikea opetella. Joku saattaa kokea olonsa turvattomaksi, jos ei koko ajan koordinoi tilannetta.

Nwose miettii, tuleeko oma arvokin sen tekemisen kautta.

– Ihminen on arvokas ja hyödyllinen, vaikkei koko ajan tekisikään jotakin.

Parisuhteen paine

Perheasiain neuvottelukeskuksen pariterapiassa ammattilaiset kuuntelevat molempia puolisoita, myös pinnan alla olevia tuntemuksia.

– Annamme ihmisille tilaa kertoa, minkälainen tilanne heidän kannaltaan on. Ensin voi opetella ymmärtämään itseään ja sen jälkeen sitä, miksi toinen osapuoli toimii kuten toimii. Ulkopuolisen henkilön kanssa on mahdollista pysähtyä, kuunnella ja käydä rauhallisia keskusteluja, Anja Nwose toteaa.

Nwose kertoo kynnyksen avun hakemiseen madaltuneen.

– Parisuhteesta puhutaan nykyisin todella paljon, ja sitä myöten moni kokee helpommaksi lähteä pariterapiaan. Aina ei ole kyse siitä, että parisuhde olisi huono tai osapuolet onnettomia. Saattaa olla vain jokin asia, joka vie lukkoon. Ongelmien ei tarvitse olla megasuuria, vaan tänne voi tulla puhumaan pienemmistäkin asioista.

Yleisimmin terapiaan hakeudutaan silloin, kun pariskunnalla on vuorovaikutusongelmia, puhumattomuutta tai riitoja.

– Voi olla eropohdintoja tai on jo erottu, ja mietitään, miten lasten elämä järjestetään. Vanhempien välinen suhde on lapsen henkinen koti, ja lapsi skannaa asioita tarkkaan. Lastenkin takia kannattaa hakea apua itselleen. Jos vanhempi on ahdistunut, myös lasta tilanne todennäköisesti ahdistaa. Olennaista olisikin myötätunnon lisääminen itseä ja puolisoa kohtaan.