Tutkijatohtori Eveliina Lyytinen jutteli kirjanjulkistamistilaisuudessa Turun kaupunginvaltuuston neljännen varapuheenjohtajan Alas Alin kanssa. Lyytisen seuraavan tutkimusprojektin aiheena ovat pakkopalautukset.
JUTUT Turku

Tuore kirja tarjoaa uutta tutkimustietoa pakolaisista Suomessa – Aika ei juuri ole muuttanut asenneilmastoa

Kun somaleja saapui 90-luvulla Suomeen, heitä pidettiin uhkana lähes kaikelle mahdolliselle. Tänä päivänä turvapaikanhakijoista ja pakolaisista puhutaan pitkälti samaan sävyyn.

Pari viikkoa sitten julkaistun Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa -teoksen toimittaja Eveliina Lyytinen toteaa, että tutkimustiedon julkaisemiselle on ollut tarvetta, sillä aiempi tutkimus aiheesta on ollut pirstaloitunutta.

– Prosessi käynnistyi keväällä 2016, mutta se venyi, sillä tutkijat halusivat tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti. Tällaiselle teokselle on ollut selkeästi tieteellistä ja yhteiskunnallista tarvetta, Lyytinen sanoo.

Kirjan tekemiseen on osallistunut 25 tutkijaa. Aihealueita on runsaasti politiikasta ja lainsäädännöstä turvapaikanhakijoiden arkeen ja turvapaikkapuhutteluun.

– Teosta varten on tutkittu esimerkiksi sitä, minkälaisia kokemuksia turvapaikanhakijoilla on ollut matkallaan – myös mentaalisella matkalla – ja Suomessa, vastaanottokeskuksissa, joissa eläminen on monin tavoin rajallista ja mielenterveys on koetuksella. On tutkittu myös sitä, miten suomalaiset instituutiot poliisista kirkkoon suhtautuvat tulijoihin, miten turvapaikanhakijat yrittävät saada suomalaisuudesta kiinni, kun heitä samalla eristetään ja heidän elämäänsä rajoitetaan. Pitkä prosessi vaikuttaa eri tavoin kotoutumiseen.

Lyytinen toivoo, että teoksella on vaikutusta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon.

– Poliitikkojen on hyvä pitää mielessä, että turvapaikanhaku on ihmisoikeusasia, ja ymmärtää, minkälaisessa fyysisessä ja psyykkisessä ympäristössä tulijat täällä elävät vuosikausia.

Turhautumista vokeissa

Väitöskirjatutkija Matti Välimäki Turun yliopistosta on kirjoittanut teokseen pakolaispolitiikan ja lainsäädännön kehityksestä. Ensimmäinen ulkomaalaislaki säädettiin Suomessa vasta vuonna 1984, vaikka jo reilut kymmenen vuotta aiemmin maahan saapui paljon vietnamilaisia.

– Hallituksen valmisteleva työryhmä rakensi 90-luvun puolivälissä ensimmäisen ulkomaalaispoliittisen ohjelman, jossa valtiolla todettiin olevan velvollisuus ottaa vastaan pakolaisia ja humanitaarinen velvollisuus auttaa tulijoita erilaisin keinoin, Välimäki kertoo.

EU-jäsenyyden myötä Suomea alkoi velvoittaa myös yhteinen turvapaikanhakija- ja siirtolaispolitiikka.

– 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä elettiin rajoittavan politiikan kautta ja keskustelu maahanmuutosta lisääntyi. Maahanmuutto alkoi vähitellen näkyä myös Suomen eduskuntavaaleissa. Talouskriisi ja turvapaikanhakijoiden määrän suuri kasvu ovat sittemmin olleet vahvasti esillä julkisessa keskustelussa yhdessä ja erikseen.

Jyväskylän yliopiston professori Sari Pöyhönen on tutkinut erityisesti vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden sosiaalisia verkostoja.

– Vastaanottokeskuksen arjessa on viikoittain 164 tuntia muuta aikaa kuin kielen opiskelua. Mitä tämä kertoo maahanmuuttopolitiikasta, turvapaikkapolitiikasta ja koulutuspolitiikasta? Pöyhönen kysyy.

Kirkkohallituksen monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatyön asiantuntija Ulla Siirto on tutkinut evankelisluterilaisten seurakuntien maahanmuuttajien parissa tekemää työtä.

– Olen tarkastellut esimerkiksi suhtautumista maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin. Vieraanvaraisuuden käsite muuttuu ongelmalliseksi, kun vieras on tullut jäädäkseen, joten vastavuoroisuus on parempi vaihtoehto.

Olennaista on Siirton mukaan se, että tulija voi kokea itsensä merkitykselliseksi.

– Se lähtee pienistä, arkisista asioista. Hyvä ajatus on esimerkiksi antaa tulijalle mahdollisuus osallistua vaikkapa ruokahuoltoon tai johonkin muuhun seurakunnan toimintaa, antaa hänen tehdä asioita yhdessä suomalaisten kanssa. Suomalaiset puolestaan pääsevät tutustumaan tulijaan, jonka kulttuuri aluksi näyttää hyvin erilaiselta. Tulija oppii siinä sivussa ymmärtämään yhteiskuntaa ja sen pelisääntöjä.

Siirto kertoo, että seurakunnissa, missä ennakkoluulot ovat pinnan alla, ne myös jäävät kytemään.

– Mutta seurakunnissa, missä ennakkoluulot ja pelot on uskallettu ottaa puheeksi, on saavutettu paljon parempia tuloksia.

Samat keskustelut

Siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Marja Tiilikainen toteaa, että 90-luvulla Suomeen tulleiden somalien ei uskottu olevan oikeita pakolaisia.

– Heitä pidettiin niin erilaisina, että keskusteluissa ei uskottu heidän voivan sopeutua Suomeen. Somaleja pidettiin uhkana uskonnollemme, taloudellemme, kulttuurillemme ja sosiaaliselle järjestelmällemme. Viime vuosien keskustelut eivät paljon ole tästä muuttuneet, Tiilikainen sanoo.

Tärkein asia kotoutumisen kannalta on perhe.

– Kulttuureissa, joista ihmisiä tulee Suomeen, perheen merkitys on valtavan suuri. Parasta kotouttamista onkin se, että pakolainen saa elää läheisimpien ihmistensä kanssa. Sen pitäisi olla mahdollista, mutta perheenyhdistämistä vaikeutetaan jatkuvasti. Ulkomaalaislain muutoksella vuonna 2016 se tehtiin käytännössä useissa tapauksissa täysin mahdottomaksi.

Alas Ali tuli Suomeen Somaliasta 90-luvun alussa.

– Tulin käyttämään suomalaista sosiaaliturvaa hyväkseni ja viemään naiset ja työt, Ali virnistää.

Nykyisin Ali on yrittäjä, perheenisä, kotoutunut ihminen ja Turun kaupunginvaltuuston neljäs varapuheenjohtaja.

– Kaipaan Somaliassa eläviä läheisiäni. Viime vuonna, kun äitini sairastui, lähdin Somaliaan muutamaksi viikoksi. Äitini luona oli koko ajan valtavasti ihmisiä, lähi- ja kaukosukulaisia, joista kaikkia en edes tuntenut. Äidin ei tarvinnut olla hetkeäkään yksin.

Ali kertoo käynneistään vanhusten palvelutaloissa Turussa.

– Kerran juttelin vanhan rouvan kanssa, joka kertoi, ettei ollut kolmeen vuoteen nähnyt ketään muita ihmisiä kuin hoitajia. Se sattui minuun paljon.

Alia huolestuttaa rakenteellinen paperittomuus.

– Ilmapiiri ja politiikka ovat Suomessa koventuneet, ja monet muualta tulleet saavat osakseen epäinhimillistä kohtelua. Kuitenkin esimerkiksi seurakunnat ovat kotouttaneet ihmisiä aktiivisesti

Alin lisäksi kommenttipuheenvuoron kirjanjulkistamistilaisuudessa piti Maahanmuuttoviraston (Migri) ylijohtaja Jaana Vuorio, jota yleisö hiillosti mm. perheenyhdistämisasialla. Räikeänä epäkohtana nähtiin esimerkiksi se, että varsinkaan alaikäisellä tulijalla ei ole mitään mahdollisuutta saada perhettään Suomeen, sillä tulotaso on säädetty niin korkeaksi, etteivät siihen läheskään kaikki kantasuomalaisetkaan yllä.

– Migrin tehtävä on soveltaa lakeja, tuoda esiin asioita ja niiden vaikutuksia. Tämä on varmaankin kaikkein haastavinta työtä, Vuorio sanoo.