JUTUT Loimaa

Tuotantotapa kiinnostaa kuluttajaa – Eläintuotteille kaavaillaan hyvinvointimerkintää

Kuluttajaa kiinnostaa yhä enemmän ruoan alkuperä ja tuotantotapa. Meneillään olevassa hankkeessa selvitetään hyvinvointimerkinnän ottamista ja sen saamisen edellytyksiä eläintuotteisiin.
Yhä useampi suomalainen lehmä pääsee viettämään pitkiä aikoja laitumella.
Yhä useampi suomalainen lehmä pääsee viettämään pitkiä aikoja laitumella.

Suomessa kananmunien leimauskäytäntö kertoo tuotantotavasta ja maitotuotteissa valittavissa on luomua, ns. vapaan lehmän maitoa ja tavanomaisesti tuotettua maitoa. Lihatuotteiden osalta pakkaukset eivät juuri tarjoa tietoa tuotantotavasta.

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) meneillään olevan hankkeen puitteissa on tavoitteena selvittää, millainen eläinten hyvinvointimerkintä paitsi edistäisi eläinten hyvinvointia, vastaisi myös kuluttajien vaatimuksiin ja millaisia vaatimuksia ja kustannuksia hyvinvointimerkintä aiheuttaisi elintarvikeketjussa. Lisäksi selvitetään, miten merkintään liittyvä tulonjako voitaisiin ketjussa toteuttaa.

Luken tekemän kyselyn mukaan 65 prosenttia kuluttajista arvioi, että ostaisi hyvinvointimerkittyjä eläintuotteita, jos eläintuotannossa keskityttäisiin eläinten hyvinvointiin enemmän.

Eläimen oma kokemus

Luken sisällä toimivan riippumattoman asiantuntijaverkoston Eläinten hyvinvointikeskuksen EHK:n johtava asiantuntija Satu Raussi toteaa, että hyvinvointi ei ole sama asia kuin terveys, vaan terveys on osa hyvinvointia.

– Hyvinvointi on eläinyksilön oma kokemus. Ihmisen tehtävänä on tarjota hyvinvoinnin edellytykset; hoito ja puitteet ja tarkkailla, miten eläin käyttäytyy, Raussi sanoo.

Jokaista tuotantoeläintä on käytännössä mahdotonta koko ajan valvoa, mutta tietyistä olosuhteista ja hoidosta, eläimelle annettavista resursseista ja lajinomaisen tekemisen mahdollistamisesta tulisi sopia, jotta eläintuotteelle voisi antaa hyvinvointimerkinnän.

– Hyvinvointimerkintä on otettu käyttöön useissa maissa, esimerkiksi Tanskassa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Merkintä edellyttäisi sitä, että sen saaneilla tiloilla eläinten hyvinvoinnin tila todennettaisiin aika ajoin.

– Tätä osa elintarvikealan yrityksistä tekee jo nyt. Esimerkiksi Juustoportti tekee hyvinvointiarviointia ns. vapaan lehmän maitoa tuottavilla tiloilla ja Lidl Ilona-maitoa tuottavilla tiloilla.

Syöminen muutoksessa

Hyvinvointimerkinnän vaatimukset aiheuttaisivat monilla tiloilla investointeja.

– Esimerkiksi emolehmätuotanto voi olla helposti muutettavissa, sillä siellä mennään monesti eläinsuojelusäädösten vaatimusten ylikin. Maidontuotannossa on liikkeelle jo osin lähdetty, ja rakennemuutoksen myötä parsinavetat loppuvat vähitellen, kun niihin ei enää saa investointitukea, Satu Raussi kertoo.

Suomalainen kuluttaa edelleen eniten sianlihaa.

– Häkkiporsimista on vielä paljon ja yleisesti sikalakanta on vanhaa. Broilerituotannossa tuntuu olevan hieman vaikeampi ajatella, että sinne tuotaisiin jotakin, joka menisi nykyisten eläinten hyvinvointisäädösten yli.

Raussi toteaa, että joihinkin tuotantotavan muutoksista ja parannuksista aiheutuviin investointeihin on saatavissa yhteiskunnan tukea.

– Tukea saa muun muassa vapaaporsimisen vaatimiin investointeihin. Jos tuottaja tekee panostuksia hyvinvointimerkinnän saadakseen, hänen pitäisi myös saada siitä korvaus. Mikäli merkinnästä aiheutuu kustannuksia koko elintarvikeketjulle, ketju voisi jakaa keskenään hinnannoususta tulevan voiton.

Raussi kertoo, että hyvinvointimerkintähanke kiinnostaa myös teollisia toimijoita ja kauppaa.

– Eläinten hyvinvoinnin edistämisellä kotimainen tuotanto pysyisi vastuullisen tuotannon kilpailussa mukana. Kuluttaja ja varsinkin nuori kuluttaja miettii entistä enemmän, millä tavalla tuotettua ruokaa hän haluaa syödä. Syöminen on muutoksessa.

 

Satu Raussi puhuu Sarka-museon Ruokaseminaarissa 17.9. aiheesta Tarvitaanko suomalaiselle eläintuotannolle hyvinvointimerkintä. Lisätiedot www.sarka.fi.