JUTUT

Urjalankylän kesäteatterissa pääroolissa on kokonainen kyläyhteisö

Eija Järvinen teki debyyttinsä ohjaaja-käsikirjoittajana Urjalankylän Kesäteatterissa Tuulensuussa kesällä 1794 -näytelmällä vuonna 2015.

– Meillä oli tosi hyvä porukka ja sovimme, että tekisimme vielä yhden jutun yhdessä. Nyt on taas sama jengi koossa. Oli mukava huomata, että kaikki olivat tosissaan lupauksensa kanssa, Eija Järvinen kiittelee.

Teatteriharrastus on tullut Järviselle tutuksi jo liki 30 vuoden ajalta hänen ohjaamastaan Halkivahan Nuorisoseuran näytelmäryhmästä.

– Revonperäläisissä yhdistin kaksi jo aiemmin 1990-luvulla kirjoittamaani näytelmää, Eija Järvinen kertoo.

Ripaus totuutta

Näytelmän Revonperä on kuvitteellinen kylä jossain päin Hämettä.

– Se voisi olla aivan hyvin Urjalassa, Humppilassa, Forssassa – ihan missä tahansa.

Revonperällä on kauppa, joka ei toimi pelkästään ostospaikkana, vaan myös kylän tietotoimistona. Kaupalla vaihdetaan kuulumiset ja jaetaan murheet.

– Lähtökohtani oli, ettei näytelmässä olisi varsinaista pääroolia, vaan koko kyläyhteisö olisi pääroolissa.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun loppupuolelle, ja niissä sivutaan myös Järvisen omia lapsuuden muistoja. Osa hahmoista on tunnistettavia, mutta mukaan mahtuu myös paljon värikynää.

– Eletään aikaa, jolloin sodasta ja pula-ajasta on selvitty. Kyläyhteisö on tärkeä, mutta toisaalta joskus se yhteisöllisyys menee hyvän maun yli, kun toisten asiat tiedetään niin hyvin

Harrastuksesta ammatti

Yhteisöllisyys on asia, joka saa myös harrastajanäyttelijät vuodesta toiseen palaamaan kesäteatterin lavalle.

– Serkkuni vaimon kanssa tuli kerran puheeksi, että olisi hienoa lähteä näyttelemään. Sitten kuulin, että tänne etsittiin näyttelijää kätilön rooliin ja lähdin kokeilemaan. Oli siinä välivuosikin, mutta taas lankesin, humppilalainen Erja Helin nauraa.

Mariia Herckman palasi välivuoden jälkeen Urjalankylän kesäteatteriin.

– Viime kesänä näyttelin Pyynikin kesäteatterissa Katti Matikaisessa. Nämä saattavat olla nyt jäähyväiset Urjalassa, kun tarkoitus olisi lähteä tekemään tästä harrastuksesta ammattia, Mariia Herckman kertoo.

Urjalan Väinö Linnan lukiossa viimeisen vuoden syksyllä aloittava Herckman lähtee määrätietoisesti tavoittelemaan jatko-opiskelupaikkaa teatterin parista.

– Kaikista vastusteluista huolimatta aion hakea teatterikorkeakouluun. Tähtäin on korkealla, mutta aion ainakin tosissani tavoitella haaveitani, koska sen verran tuo teatterikärpänen on purrut.

Yhteinen juttu

Urjalalaisessa Yntälän perheessä näytteleminen on isän ja tyttären yhteinen harrastus.

– Kai se lähti siitä, kun olimme kuitenkin käyneet katsomassa esityksiä ja mielessä oli, että olisi kiva lähteä itsekin kokeilemaan, Kauko Yntälä kertoo.

Isän ja Helka-tyttären kesäteatteridebyytti tapahtui Tuulensuussa-näytelmässä, jonka porukka päätti yhteistuumin palata yhdessä lavalle vielä tulevaisuudessa.

– Helka sanoi, että hän ainakin lähtee, enkä kyllä minäkään epäröinyt.

Virva Jokinen löysi näyttelemisen nelisen vuotta sitten.

– Mieheni kuoli vuonna 2011, ja piti alkaa harrastamaan, eikä jäädä neljän seinän sisään tietokoneen viereen nuokkumaan. Näytteleminen oli ehkä sellaista nuoruuden haaveiden toteuttamistakin. Ja ihan hyvin se on luonnistunutkin, kun olen vähän ujo häppeemään, Jokinen toteaa.

Revonperäläiset saa ensi-iltansa pe 29.6. klo 19. Näytelmällä on seitsemän esitystä heinäkuussa ja yönäytös elokuussa. Liput 15 euroa aikuiset ja 5 euroa alle 15-vuotiaat.