JUTUT Forssa

Vammaiset ovat kanssamme katukuvassa – Yhdenvertaiset oikeudet ovat silti vielä haaveita

Joskus muinoin vanhemmat piilottelivat vammaista lastaan uteliaiden silmiltä. Tämän ajan positiivisiin puoliin kuuluu se, että vammaiset ovat keskellämme ja kanssamme katukuvassa. Silti tekemistä riittää mm. vammaisten työllistymisen ja toimeentulon parantamiseksi.
Taina Saarinen (vas.) ja Kirsi Vikman toivovat, että uuden vammaispalvelulain valmistelussa ei lähdettäisi enää diagnoosi edellä, vaan keskityttäisiin siihen, mitä kukin oikeasti tarvitsee.
Taina Saarinen (vas.) ja Kirsi Vikman toivovat, että uuden vammaispalvelulain valmistelussa ei lähdettäisi enää diagnoosi edellä, vaan keskityttäisiin siihen, mitä kukin oikeasti tarvitsee.

Taina Saarisella ja Kirsi Vikmanilla on kummallakin kehitysvammainen tytär.

– Muistan jonkun aikoinaan surkutelleen sitä, että lapseni on kehitysvammainen. Eihän se asia tietenkään ihan helppo ollut itsenikään heti hyväksyä, mutta alkushokin jälkeen ja kaikkien näiden vuosien myötä olen kokenut, että elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa voi olla monella tavalla äärimmäisen rikasta, Vikman kertoo.

Vikmanin ja Saarisen lapset ovat jo aikuisia naisia.

– Ajat ovat onneksi muuttuneet. Joskus kauan sitten saattoi olla sellaista, että kehitysvammaisia piiloteltiin ja hävettiinkin. Ei heitä välttämättä otettu mukaan julkisiin rientoihin tai edes kauppareissuille, ellei ollut pakko, Saarinen pohtii.

Parempia aikoja

Asiat ja ajat muuttuvat ja välillä parempaankin suuntaan.

– Tosin vielä on paljon sellaistakin, että vanhemmat kieltäytyvät tarjotusta avusta. Jotkut saattavat sanoa, että olemme aina ennenkin pärjänneet itse tämän asian kanssa. Yhteiskunnan avusta kieltäytyminen on paitsi sukupolvikysymys paikoitellen myös jonkinlainen kunnia-asia, Forssan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtajana toimiva Taina Saarinen sanoo.

Saarinen ja yhdistyksen hallituksen jäsen Kirsi Vikman ovat sitä mieltä, että kehitysvammaisten on hyvä olla siellä, missä muutkin ihmiset ovat, ja asua siten kuin ns. terveetkin aikuiset ihmiset asuvat.

– Varmasti on paljon sellaista edelleen, ettei se kehitysvammainen lapsi saa perheessä päättää omista asioistaan, mutta kaikki nuoret haluavat muuttaa aikuistumisen kynnyksellä ikiomaan kotiin. Myös vammaiset nuoret, Vikman toteaa.

Kehitysvammaiselle nuorelle asia ei aina ole heti ihan helppo, vaikka vanhemmat näyttäisivätkin vihreää valoa.

– Nuoret tarvitsevat enemmän ja vähemmän tukea asumiseensa. Jokioisten uuden kehitysvammaisten asumisyksikön kaikki viisitoista paikkaa varattiin nopeasti, joten sekin kertoo tuetun asumisen tarpeesta seudulla, Saarinen sanoo.

Uusia avustajia

Vikman pohtii, että joitakin nuoria kehitysvammaisia ajatus lapsuudenkodin jättämisestä saattaa aluksi askarruttaa.

– Yleensä sitten, kun he ovat saaneet kodinomaisen asunnon, he huomaavat, että tämähän onkin hienoa. Ja sitten alkaa valtava sisustusvimma. Samalla myös nuoren itsetunto kasvaa.

Saarinen ja Vikman ovat onnellisia siitä, ettei kehitysvammaisten omillaan asuminen ole enää niin laitosmaista kuin ennen.

– Viime vuosina kehitysvammaisille on myös saatu paljon uusia henkilökohtaisia avustajia. Näiden ansiosta vammaisten liikkuminen on lisääntynyt ja vapaa-ajanvietto monipuolistunut. Nykyään on mahdollista saada myös vanhempiensa kanssa asuvalle vammaiselle avustaja, Saarinen kertoo.

Kehitysvammainen on avustajansa työnantaja, jolla on oikeus sanoa, jos on asioista eri mieltä.

– Se tietenkin vaatii voimavaroja, ja toisaalta taas tämä sääntö mielestäni sorsii vaikeavammaisia, jotka eivät pysty ilmaisemaan itseään, Vikman miettii.

Kaiken kaikkiaan avustajienkin myötä kehitysvammaiset ovat tulleet entistä enemmän osaksi katukuvaa.

– Nyt kouluasioita enemmän pinnalla ovat asuminen, työ ja oikeus viettää vapaa-aikaa ja päättää omista asioistaan. Päättää vaikkapa siitä, mihin aikaan illalla palaa vapaa-ajanvietostaan asuntoonsa. Joskus on ollut sellaista, että asumisyksikössä on pitänyt olla esimerkiksi iltakahdeksaan mennessä. Ja jos ei ole ollut, on jäänyt taivasalle. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, mutta edelleen heitä monin paikoin kohdellaan kuin pikkulapsia.

Työllistyminen ei silti ole helppoa.

– Moni pystyisi työskentelemään muuallakin kuin työkeskuksissa, mutta tietenkin työnohjausta tarvitaan. Avoimien työmarkkinoidenkin kautta jotkut ovat löytäneet työpaikan, Saarinen kertoo.

Vikman tietää, että kehitysvammaiset ovat työntekijöinäkin tunnollisia.

– Toivoisinkin, että heille myös maksettaisiin tehdystä työstä ihan käypää palkkaa eikä nimellistä korvausta, Vikman sanoo.

Karaoke vetää

Forssan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry huolehtii osaltaan ja yhteistyössä Forssan vammaisneuvoston kanssa vammaisten edunvalvonnasta. Näkyvintä on kuitenkin virkistystoiminta.

– Esimerkiksi meidän tiistaikaraokemme vetää aina 50–60 laulajaa tukikohtaamme Olonurkkaan, Taina Saarinen kertoo.

Muuhun vapaa-ajantoimintaan kuuluvat mm. taidepiiri ja omakustanteiset Viron-matkat.

– Matkoille on tullut mukaan useitakin kertoja muitakin ihmisiä kuin kehitysvammaisia ja heidän omaisiaan. Ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että matkaseura on mukavaa, ja vammaiset käyttäytyvät fiksusti.

Monella tapaa tärkeä -seudullinen vammaisten toripäivä Forssan torilla lauantaina 24.8. klo 10–12. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä tietoisuutta alueen vammaisyhdistysten toiminnasta sekä tuoda yhdistystyötä entistä näkyvämmäksi. Tapahtuman avaa Forssan kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi.