JUTUT Humppila

Veijo Tonteri on tehnyt torikauppaa jo 50 vuotta

Torikauppias Veijo Tonterille torikauppa on elämäntapa.
62-vuotias Veijo Tonteri on myynyt kesäkukkia jo 32 vuotta.
62-vuotias Veijo Tonteri on myynyt kesäkukkia jo 32 vuotta.

Herätyskello pirisee Humppilassa kello 4.30. On varhainen kesäaamu. Torikauppias Veijo Tonterin on aika lähteä pian kohti Forssan toria kuorma täynnä värikkäitä kesäkukkia. Torille päästyään Tonteri pystyttää myyntikojunsa vakiopaikalleen. Myynti voi alkaa.

– Olin torilla myymässä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana kesällä 1969. Minä ja siskoni pääsimme isän mukaan kaupantekoon. Sinä toripäivänä perunat loppuivat meiltä kesken. Se päivä on painunut mieleeni hyvin, Tonteri muistelee.

Torimyynti vei Tonterin mennessään. Tänä vuonna kauppiaan uraa on takana 50 vuotta. Siinä ajassa myös torielämässä on tapahtunut muutoksia.

– Ennen torilta ostettiin melkein kaikki, mitä ihmiset tarvitsivat. Torin sisäinen kilpailu oli kovaa. Nykyään suuret kaupat ovat pahin torimyyjän kilpailija, konkaritorikauppias pohtii.

Torikauppaa isän jalanjäljissä

Tonterin isä ja äiti olivat molemmat Karjalan evakkoja. Karjalasta heidän tiensä vei ensin Somerolle, josta perhe muutti Humppilaan tilalle, jota Tonteri nykyään isännöi. Vaikka torikauppa tuntui ensimmäisestä päivästä lähtien mukavalta, nuoren miehen ajatuksissa ei ollut ensin tilan jatkaminen. Vasta Veikko-isän sairastuttua Tonteri päätti ryhtyä tilanjatkajaksi.

– Aloimme myydä kesäkukkia vuonna 1987 perunan rinnalla. Niiden parissa työskentely alkaa helmikuun puolessa välissä orvokkien istuttamisella ja jatkuu torikauden ajan, torikauppias kertoo.

Tonteri muistuttaa, että torikauppiaan työpäivä ei pääty, kun tori hiljenee. Kun kuorma-auto kurvaa takaisin kotitilan pihaan, alkaa vanhan lastin purku, uudelleenlastaaminen ja uuteen toripäivään valmistautuminen. Joskus toripäivät venyvät puoleen yöhön asti. Kesäaikaan Tonterin puutarhan koju on tuttu näky jopa kuuden paikkakunnan toreilla.

– Torimyynnin lisäksi myymme kukkia myös tilalla. Oman perheeni lisäksi tila työllistää kesäisin neljä henkilöä, Tonteri kertoo.

Asiakkaita jo monessa sukupolvessa

50 vuotta torielämää katselleen Tonterin mielestä torikauppiaan työ on asenteesta kiinni. Vaikka aamulla herätyskellon soidessa keli olisi kurja, sängystä on noustava ja lähdettävä tekemään kauppaa.

– Torikauppiaan arjesta on glamour kaukana. Uskon, että veri vetää torille sen takia, että siihen maailmaan on lapsesta asti kasvanut ja oppinut. Se on enemmän kuin työ. Se on elämäntapa. Tonteri pohtii.

Parasta torikauppiaan mielestä toriarjessa on kuitenkin asiakkaat. Tonterille on vuosikymmenten saatossa muodostunut tuttu, tiivis asiakaskunta, joka tulee tekemään Tonterin myyntikojulle kauppaa vuodesta toiseen.

– Kun tietää, että torilla odottavat vakioasiakkaat, joiden perheitä on palvellut jo monessa eri sukupolvessa, niin eihän sieltä voi olla pois, Tonteri naurahtaa.