Julkaistu: 02.08.2017 10:47

Venäjän pakotteet veivät tuottajat ahtaalle

  • Leila ja Marko Virtarannan lehmät viettävät onnellista kesää laitumella.

Leila ja Marko Virtarannan maatilalla lehmillä on nimet. Vaikka lehmät asuvat parsinavetassa, ne laiduntavat enemmän kuin 90 päivää kesäaikana ja ulkoilevat talvellakin. Hygieniasta tuottajat ovat hyvin tarkkoja eivätkä syötä karjalle ylimääräisiä antibiootteja.

– Parsinavetassa on lehmille 22 paikkaa ja nuoren karjan pääluku on viidentoista nurkilla. Kun eläimiä on vähän, ne saavat myös yksilöllistä hoitoa, Marko kertoo.

Ihmisen paras homma

Virtarannat tekivät pitkän työuran Maatalouden tutkimuskeskuksessa (nykyinen Luonnonvarakeskus), kunnes Markon kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, ja nuorempi polvi otti tilan hoitaakseen vuonna 2008.

– Aluksi kumpikin meistä teki välillä vielä töitä MTT:lla, mutta se oli jo melkoista rallia. Ei siitä mitään tullut, että toinen hoiti omaa ja toinen valtion karjaa, Marko toteaa.

Varsinkin keväästä syksyyn ulottuva työpiikki on melkoinen. On kylvöä, lannoitusta, laidunten tekoa ja säilörehun tekoa kahdesti, heinäntekoa, syyskynnöt, mahdollisesti kylvöjäkin ja eläinten hoitamista.

– Emme ole katuneet valintaamme, sillä työ on mielekästä, eläinten kanssa on kiva pelata eikä yksikään päivä ole samanlainen. Tämän parempaa hommaa ihmisellä ei voi olla. Tässä saa olla luonnossa, kylvää jotakin ja katsella sadon kasvua, Leila pohtii.

Työ ja toimeentulo kuitenkin vaikeutuivat edellisen laman myötä, ja sitten tulivat Venäjän pakotteet. Tuottajahinnat romahtivat, meijerituotteiden vienti loppui ja tulot laskivat 20–25 prosenttia. Vuonna 2014 maidon tuottajahinta oli 44 senttiä, kun se tällä hetkellä on 36 senttiä.

– Kustannukset ovat kovat samanaikaisesti, kun tuottajahinnat ovat alhaalla. Koneet ovat kalliita ja lannoitteiden hinta nousee. Koetamme hakea säästöjä pienistä virroista mm. tekemällä yhteistyötä toisten tilojen kanssa pellon puolella. Lisäksi olen käynyt mehiläishoitajakursseja, jos vaikkapa hunajasta saisi muutaman euron lisää, Marko kertoo.

Virtarannat kiittelevät muun muassa Pro Agrialta, MTK:lta ja Melalta saatavaa suunnitteluapua ja tukea työhyvinvoinnin säilyttämiseksi. EU-tarkastajat sen sijaan eivät aina saa kiitosta.

– Toivoisimme, että tarkastukset olisivat neuvovia sen sijaan, että tarkastaja tulee tilalle sellaisella asenteella, että kyllä hän täältä jonkin vian löytää.

Arvostusta suomalaiselle ruoalle

Leila ja Marko Virtaranta toteavat maaseudun tilanteen huolestuttavaksi.

– Vuodesta toiseen mennään samalla henkisellä paineella. On helppo sanoa, että kannattamattoman toiminnan voi lopettaa, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Lainaakin monelle on kertynyt isoista investoinneista, MTK Lounais-Hämeen puheenjohtajana toimiva Marko toteaa.

Pariskunta toivoisi puhtaalle suomalaiselle ruoalle enemmän arvostusta.

– Jos suomalainen ruoantuotanto loppuu, sitten täällä syödään brasilialaista antibioottilihaa ja ulkomaista maitoa ja maitotuotteita. Maatalouspolitiikassa pitäisikin pitää parempaa huolta kotimaisista ruoantuottajista.

Leilan ja Markon lapsilla on halukkuutta jatkaa tilanpitoa.

– Vanhempien ei silti paranisi jättää seuraavalle sukupolvelle juttua, jonka itse on kokenut toimimattomaksi. Pitäisi löytää ja korostaa pienen tilan vahvuutta ja etsiä sitä kautta uutta, Marko sanoo.

– Pieniä tiloja tarvitaan, sillä ne pitävät maaseutua elinvoimaisena. Suurin osa Valion maidosta tulee pieniltä tiloilta ja suurin osa sonnikasvattamon sonneista on lähtöisin lypsykarjatiloilta, Leila muistuttaa.