Julkaistu: 09.01.2018 13:20

LoKoKo Bisons vetää projektiaan rauhallisesti – pienin askelin huipulle

  • Joukkueenjohtaja Heikki Perholla (vas.), laituri Joshua Caldwellilla ja valmentaja Arttu Mannelinilla on yhteinen projekti.

Amerikkalainen Joshua Caldwell on asunut viisi kuukautta Suomessa, tarkemmin Loimaalla. 203-senttinen laituri näkee hyvänä tilaisuutena uralleen pelaamisen LoKoKo Bisonsin riveissä.

– Täällä ei ole edes kylmä ainakaan vielä, ja kaikki on paljon helpompaa kuin aikaisemmissa paikoissa, missä olen pelannut koripalloa, Caldwell virnistää.

Caldwell on pelannut mm. Espanjassa ja viime kauden Sisiliassa. Kesällä mies pelasi eksoottista kesäsarjaa Palestiinassa.

– Oikeasti, tykkään suomalaisesta systeemistä, ja tunnen oloni mukavaksi täällä. Minulla on nyt yhden kauden sopimus, mutta jos seura haluaa minun jatkavan Loimaalla, teen sen mielelläni. Täällähän on myös hyvää kebabia.

Pitkä sitoutuminen

2010-luvun alkupuoliskon paras suomalainen koripallojoukkue Bisons kaatui talousvaikeuksiin, mutta hakee nyt määrätietoisesti uutta nousua. Täksi kaudeksi joukkue nousi vaikeuksitta I B divisioonaan.

– Tavoitteena on edelleen nousta ja voittaa. Meillä on ollut aiemmin amerikkalaisvalmentajia, mutta lähtökohtana tälle kaudelle oli löytää hyvä koutsi, joka sitoutuu projektiin pitemmäksi aikaa, joukkueenjohtaja Heikki Perho toteaa.

Sellainen löytyi Lahdesta.

– Arttu Mannelin tuntee koko koripallokentän ja on kasannut hienon joukkueen.

Mannelin on toisen polven koripalloilija, joka pahan loukkaantumisen jälkeen siirtyi valmennuspuolelle.

– Aika nopeasti valmentamisesta tuli ammatti, ja yllättävän hyvin on mennytkin. Bisonsin kanssa tein 3+2-vuotisen sopimuksen, mikä sopii itsellenikin oikein hyvin. Ihan turhan paljon olen ehtinyt allekirjoittaa niitä yhden kauden soppareita, mm. viisi vuotta nuorten korismaajoukkuetta valmentanut Mannelin pohtii.

Bisons-joukkue on uudistunut viime kaudesta lähes kokonaan. Aiemmasta kokoonpanosta edustusjoukkueessa pelaavat nyt vain Jani Kivinen ja Markus Lammela.

– Hyviä suomalaispelaajia on vaikea löytää tälle sarjatasolle, mutta Loimaalla heitä kasvaa pieneksi paikkakunnaksi paljon. Etusijalla ovatkin paikalliset pelaajat, jos tarkoituksiimme sopivia löytyy, ja sen jälkeen muut suomalaiset. Lopuksi katsotaan, tarvitaanko amerikkalaisia, mutta tällä sarjatasolla heitä voi sääntöjen olla vain yksi per joukkue.

Kaikesta päätellen valmentaja on löytänyt hyvän tiimin, sillä Bisons on kahdestatoista pelatusta pelistään hävinnyt vain yhden. Kymmenen ottelua on vielä jäljellä tällä kaudella.

– Suurimmalla osalla pelaajista on yhtä kautta pitempi sopimus. Meillä on nyt kehityskelpoinen runko, kun vedetään pitempiaikaista projektia, Perho sanoo.

Mitä ilmeisimmin Bisons pelaa ensi kaudella I A divisioonassa.

– Ei siinä niin suurta tasoeroa ole. Tällä hetkellä emme siellä olisi sarjajohdossa, mutta pärjäisimme. Olemme pelanneet harjoitusotteluita I A divarin joukkueiden kanssa ja voittaneetkin, Mannelin kertoo.

Edelleen yhtä perhettä

Projektina on paluu Korisliigaan, mutta sen enempää Arttu Mannelinin kuin Heikki Perhonkaan mielestä mitään hirveää kiirettä ei ole järkeä pitää.

– Liigassa on jo joukkueita, joiden taloustilanne on heikoilla, joten ei sinne meitä juuri hetkeen tarvita. Nyt olemme tässä sarjassa ja katselemme rauhassa eteenpäin, Perho jarruttelee.

Mannelin on samaa mieltä.

– Varmaankin niihin Venäjän-reissuihin Bisonsin talous silloin kaatui. Ei nyt kannata hirveästi ahnehtia, mutta I A divariin siirtyminen ei paljonkaan kustannuksia kasvata.

Valmennus- ja seurajohto haluavatkin nyt ensisijaisesti rakentaa yhä laadukkaampaa joukkuetta.

– Joukkueessa on hyvä henki ja meininki, mutta joukkuepelaamisessa on parantamisen varaa. Jos vastustaja pelaa laadukkaasti, siinä välillä joukkuekonsepti hajoaa.

Perho pitää olennaisena myös sitä, että pelaajat voivat keskittyä vain treenaamiseen ja otteluihin.

– Vaikka heidän palkkansa ovat melkein taskurahoja, tärkeää on, että pystymme hoitamaan asiat niin, ettei pelaajien tarvitse huolehtia muusta kuin pelaamisesta.

Vaikka Bisons romahti huipulta kertarysäyksellä alas, fanit eivät ole jättäneet joukkuetta.

– Edelleen se vanha Yhtä perhettä -slogan toimii.

Perho arvioi kotiotteluiden yleisömäärän olevan keskimäärin 300, enemmän kuin muutamilla liigajoukkueilla.

– Niin vähänkö? Mannelin ihmettelee.

Perho toteaa äänekkään, kannustavan punaisen fanilauman luovan illuusiota isommasta yleisöstä.