Julkaistu: 06.04.2016 10:13

Rohkeutta ja iloa näytelmäkerhosta

  • Seija Paunila (vas.), Kirsti Reiman ja Rauno Hentilä kertaavat vuorosanoja kohtausta varten.
  • Ryhmäkuvassa vasemmalta ohjaaja Keijo Leppänen sekä näyttelijät Seija Paunila, Kirsti Reiman, Marja Vuorio, Rauno Hentilä ja pääosan esittäjä Tomi Kivinen.
  • Tomi Kivinen näyttelee Peili-näytelmässä pääosan Poikaa, joka on yksinäinen, mutta löytää lopulta tien toisten ihmisten luo.

Mielenterveysyhdistys Mielikki ry:n näytelmäkerho aloitti toimintansa viime syksynä, mutta harjoittelee jo ensimmäistä julkista esiintymistään.

– Idea näytelmäkerhoon heräsi bussimatkalla, kun olimme tulossa Mielenterveysmessuilta. Mietimme, että olisi kiva keksiä jotakin, kun on tulossa pitkä synkkä talvi. Ensimmäinen näytelmä esitettiinkin jo yhdistyksen pikkujouluissa, kertoo Mielikin toiminnanohjaaja Sirpa Mäkelä.

Mäkelä kirjoittaa näytelmätekstit ja toimii dramaturgina. Kerhoa on ohjannut alusta asti Keijo Leppänen, joka toimii myös Jokioisten Kyläsepän teatterilla apuohjaajana.

Näytelmäkerholla on käynyt paljon ammattilaisia opastamassa näyttelemisen saloihin. Toiminnanohjaaja kertoo:

– Olla-Riitta Aarikka on käynyt pitämässä meille puheopetusta. Myös puvustaja Eija Elo kävi kertomassa puvustamisesta. Joka kerralla meillä on ollut joku ulkopuolinen kertomassa teatterin eri osa-alueista. Tarkoituksena on ollut tutustua laajemminkin teatterin tekemiseen ja uskaltautua tekemään jotain itselle outoa. Teemme myös paljon teatteriretkiä.

– Roolipuku voi aiheuttaa näyttelijässä todellisen muodonmuutoksen, ihailee Mäkelä.

– Eräs näyttelijämme, joka on luonteeltaan aika ujo ja hiljainen, muuttui roolipuvun puettuaan aivan erilaiseksi. Hän huomasi, että voikin olla roolipuvussaan joku muu.

Sirpa Mäkelä hymähtää.

– Olen sitä mieltä, että jokainen meistä voisi muutenkin välillä vähän näytellä.

Hän arvelee, että monesta hankalasta tilanteesta voi selvitä paremmin vaikka näyttelemällä varmempaa kuin on. Omaa mielialaa voi nostaa näyttelemällä iloista.

– Onhan tutkittu, että tekohymy aiheuttaa saman hyvänolontunteen kuin aito hymy. Aivot eivät eroa tiedä.

Ryhmästä löytyi apu

Näytelmän pääosaa, Poikaa, esittää Tomi Kivinen, 19. Hän päätti liittyä yhdistyksen jäseneksi oltuaan Mielikillä ensin töissä datanomikoulutuksen harjoittelujaksolla ja myöhemmin kuntouttavassa työtoiminnassa.

– Hain tänne, koska minulla on sosiaalisten tilanteiden kammo, hän kertoo avoimesti.

– Arvelin, että täällä varmaan ymmärretään, etten halua puhua muille.

Mielikissä Tomi kokeekin toipuneensa.

– Täällä tapasi ihmisiä. Ekat päivät olin ihan tuppisuuna, sitten alkoi helpottaa. Aloin jutella muille ja he minulle.

Ryhmän seura auttoi. Ihmisten kanssa jutteleminen ei enää ahdista Tomia. Tomi kertoo, että näytteleminen on aina ollut lähellä sydäntä.

– Roolin ottaminen on auttanut ahdistaviin tilanteisiin. Siksi arvelin, että näytteleminen voisi olla mieleinen juttu minulle.

Näytelmäkerhoon hän liittyikin heti alussa ja on siitä hyvin innostunut.

– Tämä on ihan mahtavaa! Nautin huomiosta, on hienoa olla lavalla. Pikkujoulunäytelmässä esitin psykiatria, mikä oli hullun hauskaa.

Hän virnistää luonnehdinnalleen ja jatkaa.

– Sain yleisön nauramaan.

Uutta näytelmää suunniteltaessa Tomi halusi laajentaa aluettaan ja kokeilla vakavaa roolia. Näytelmä onkin puoliksi vakava, puoliksi koominen. Tomi näyttelee nuorta miestä, joka on jäänyt yksin eikä tiedä miksi. Keveyttä tuovat muut näyttelijät, jotka ovat näytelmän hauskuuttajia. Kohtaamisesta syntyy näytelmän ydinsanoma.

Rohkeutta ja hupia harjoituksista

Muissa rooleissa näyttelevät Seija Paunila, Rauno Hentilä, Marja Vuorio ja Kirsti Reiman. Reimania lukuun ottamatta kaikki ovat olleet kerhossa mukana alusta asti.

Seija Paunila kertoo näytelleensä paljon kouluaikoina.

– Liityin kerhoon heti tilaisuuden tullessa, Seija sanoo. – Tästä tuli heti uusi harrastus. Meillä on ollut todella hauskaa.

Myös Marja Vuorio kertoo näytelleensä kouluaikana juhlissa, mutta ei sittemmin.

– Toiveena olisi, että tässä tulisi jopa rohkeammaksi.

Pikkujoulujen näytelmässä hän näytteli äitiä, vaikkei itse ole.

– Se oli vähän vaativaa, Marja toteaa. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Rauno Hentilän houkutteli mukaan Sirpa Mäkelä.

– Hauskaakin on ollut, toteaa Rauno lakonisesti.

Kirsti Reiman liittyi näytelmäkerhoon vasta helmikuussa, mutta näyttää jo olevan luonteva osa seuruetta.

– Tulin mukaan uutta oppimaan, Kirsti kertoo. – On ollut tosi kivaa! Tämä on sellaista yhdessä tekemistä.

Harjoitukset ovat hänelle näytelmäkerhossa tärkeintä.

– Ja se, että muut löytävät sen hauskan, mitä meillä on ollut.

Jokainen näyttää olevan yhtä mieltä. Myös ohjaaja Keijo Leppästä arvostetaan.

– Jo vain ollaan tyytyväisiä ohjaajaan. Hän uskaltaa sanoa, Kirsti kiittää.

Peili-näytelmä synnyttää kevään

Harjoituksissa Keijo Leppänen elehtii käsillään. Hän ohjaa joukkiota ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen.

– Ette näyttele vaan elätte tätä elämää!

Hän neuvoo pääosanesittäjä Tomi Kivistä.

– Kun katsot omaa kuvaasi peilistä, näet samalla itseesi sisälle.

Leppänen intoutuu puheeseen:

– Te tulette, harjoittelette, tutustutte. Puhallatte yhteen hiileen, niin tämä onnistuu. Tällä näytelmällä tapatte talven ja synnytätte kevään. Sen jälkeen olette paljon rohkeampia.

Näytelmäkerho esiintyy ensimmäisen kerran suurelle yleisölle Mielikin Talventappoiltamissa. Iltamat ovat Forssan Järjestöjentalolla 9.4. klo 18–21.